kaipuu: kaipuu on ikuinen

Arctic Sounds

Reilu puoli vuotta sitten pieniä kirjaimia otsikoissa suosiva kaipuu osoitti, että kyllä melankoliaa ja vauhtia voi samaan biisiin saada sovitettua ilman sen kummempia komplikaatioita. Jyväskylä-Rovaniemi -akselilla toimivan yhtyeen Vaaroille altis sydämeni -sinkku osoittautui melkoiseksi pop-katedraaliksi, joten kesäkuumilla ilmestyneeseen debyyttipitkäsoittoon oli suorastaan pakko tarttua näin hiukan jälkikäteen.

Sinkkuja on julkaistu itse asiassa enemmänkin ja niiden sarja ulottuu aina marraskuulle 2023 asti. Näin jälkikäteen on vaikea arvioida, onko materiaalia lähdetty heti alusta saakka työstämään albumikokonaisuus tähtäimessä, mutta ainakin allekirjoittaneen mielestä kuusi sinkuraa plus kaksi aiemmin julkaisematonta kaunokaista muodostavat toimivan sekä viehättävän levykokonaisuuden. Käytössä olleet sapluunat eivät ole tiukkoja, mutta biisit ovat riittävissä määrin sisaruksia toisilleen. Halki kiekon melodia on kuningas, oikea tunnelma tärkeä ja sovitusten kautta kerroksellisuus runsasta.

Elokuvamaisen laveita soundeja hyödynnetään taiten, mutta biisejä ei kuitenkaan päästetä paisumaan yli äyräidensä. Näin jännitteet kestävät alkuun mahdottomiltakin tuntuvia tyrskyjä, eikä vokalistin tarvitse toisaalta huutaa tuntojaan, vaan tekemistä leimaa positiivinen herkkyys. Tyyli ja soundi kuulostavatkin isosti pieneltä, mikä mielestäni tylsyttää samalla ajan hampaita ja korostaa tekstejä vain entisestään.

Ja lyriikoiden puolella draamaa totta tosiaan riittää, kun mm. rakkaus pistää tunteet myrskyämään kerran toisensa jälkeen. Sinkkujen ulkopuolelta kirivä Viimeinen sammuttaa valot lie se numeroista sinisin, jossa murheen palaset ovat vieneet jo liian monia mennessään, mutta niin kauan kuin on elämää, on myös toivoa. Toisinaan unelmien siivet kantavat, jolloin voi sydän lempeä täynnä vain todeta, että Tää riittää. Kaiken tekisi uudelleen ja eikö juuri silloin ole saavuttu sydämen todelliseen kotiin?

Sokerisemmalla osastolla mahtiballadimaisempi Lupaus rakentaa pilvilinnansa jo melkein tarpeettomankin tuhdein pumpuliseinin, mutta onneksi samasta maailmasta kumpuava TOKSIK tuo pari tippaa mustempaa mustetta jousineen kaikkineen mukaan. Näin kuva täydentyy, tasapaino asettuu kohdilleen ja kaipuun debyytin voi katsoa onnistuneen.