Julkaistu: 29.03.2004
Arvostelija: Mika Roth
Holy Records
Ranskalainen Rajna muodostui vuonna 1997 kolmen itämaista musiikkia ja siihen liittyviä soittimia rakastavan henkilön ideana. Vuosituhannen vaihteessa yhtye kutistui duoksi, missä muodossa se on toiminut aina tähän päivään asti. Lukuisista, ja yleisesti sangen eksoottisista, akustisista soittimista sekä runsaista koneista vastaa Fabrice, kun taas vokalisointi jää kaksikossa kauniimpaa sukupuolta edustavan Jeannen harteille. Hänen herkkä äänensä onnistuukin olemaan samanaikaisesti kantava ja herkkä.
Rajna ei edes yritä piilotella suurinta vaikutteidensa lähdettä, joka on Dead Can Dance. Vaikka yhtye sivuillaan jaksaa toistuvasti korostaa vaikutteiden olevan nykyään lähinnä pinnallisia rohkenen olla hieman eri mieltä, sillä niin runsaasti tämä levy kuulostaa joltain Dead Can Dancen kadonneelta klassikolta. Rajna luottaa etenkin lähi-idän mystisyyttä huokuviin unenomaisiin äänimaailmoihin joita se luo taustalla alati vellovilla pääosin koneilla luoduilla hiljaisen massiivisilla äänikokonaisuuksilla. Näitä valtavia kankaita koristellaan aina kulloinkin esillä olevilla akustisella soittimilla mitä koukeroisemmin kuvioin. Tämän kaiken yllä viipyilevä Jeannen laulu koostuu suurimmaksi osaksi lähinnä äänistä. Siellä täällä vokalisoinnin keskeltä on erotettavissa kokonaisia sanoja, mutta enimmän osan ajasta luotetaan täysin sanattomaan tunnelmien luontiin.
Levyn tiiviistä kokonaisuudesta on kovin vaikea irroittaa yhtään kappaletta erikseen ja pitkäsoitto toimiikin parhaiten kun se kuunnellaan rauhassa ja kokonaan. Lähes tunnin mittainen kesto ei missään vaiheessa nouse ongelmaksi sillä Rajna osaa kuljettaa kuulijaa mukanansa niin että käsitys ajankulusta katoaa miltei välittömästi. Kaikkein ’hittipotentiaalisin’ raita lienee kuudentena kuultava Odyssey, joka kuulostaa erehdyttävästi Gladiator elokuvan soundtrackilta peräisin olevalta. Kaiken kaikkiaan kyseessä on erittäin kaunista musiikkia sisältävä levy joka kärsii ainoastaan siitä että se muistuttaa hieman liikaa jo aikoja sitten hajonnutta esikuvaansa. Mikäli tämä ei haittaa ja eteerisempi musiikki tyylisuunnassa Dead Can Dance ja Bel Canto on mieleen voin varauksetta suositella Rajnan Hidden Temple levyä.