Virgin

The Smashing Pumpkins kuuluu eittämättä suuriin bändeihin. Yhtye oli yksi tärkeimmistä vaikuttajista vaihtoehtorockin murtautuessa myyntilistojen kärkeen, rinta rinnan mm. Nirvanan ja Pearl Jamin kanssa. Ja kuten on tunnusomaista vaihtoehtobändeille, ei Pumpkinsienkaan ura lähtenyt rahan perässä juoksemisesta, vaan tiukasti underground/indiepohjalta.

Valtaisan uran, loistavien levyjen ja maailmanlaajuisten kiertueiden kyllästämä bändi päätti lopettaa uransa vuonna 2000. Sittemmin yhtyeen jäsenet ovat aloitelleet soolouriaan ja suunnitelleet tulevaisuuttaan kymmenvuotisen starailun jälkeen. Nyt Billy Corganin, James Ihan, D’arcy Wretzkyn ja Jimmy Chamberlinin muodostaman yhtyeen tuotokset on koottu tuplalevylle. Levyistä Rotten Apples edustaa huippuja ja singlelohkaisuja. Levy etenee melko lineaarisesti seuraten uraa ja julkaisuja alkaen Gishin hiteistä ja päätyen Machina: The Machines Of Godsin valittuihin paloihin. Bonuslevy Judas O keskittyy puolestaan harvinaisuuksiin ja sinkkujen b-puoliin.

Itse kaksi kertaa yhtyeen live-esiintymistä seuranneena levy oli luonnollinen hankinta, vaikka valtaosa yhtyeen tuotannosta levyhyllystäni jo löytyykin. Toisaalta tuli mietittyä, voiko tätäkin levyä pitää jonkinasteisena rahastuksena, ovathan fanit saaneet nauttia harvinaisuuksista jo Pisces Iscariot ja Aeroplane Flies High -julkaisuilla. Ehkä tälläinen hitti/harvinaisuusyhdistelmä oli kuitenkin ajankohtainen näin yhtyeen lopetettua uransa.

Luonnollisesti kovinta antia levyillä on Rotten Applesin hittiputki alkaen Sivalla, Rhinocerousilla ja Drownilla. Mutta miksei ensimmäistä hittiä I Am One? Siamese Dreamilta mukana ovat Cherub Rock, Today ja Disarm, mutta ei esim. Geek USAta. Melkeinpä tylsiä ovat valinnat myös superlevy Mellon Collie And The Infinite Sadnessiltä. Onhan toki kyseessä Greatest Hits - kokoelma, mutta silti... Adorelta en olisi itse valinnut kumpaakaan hiteistä, onneksi on koko levy, niin voi valita. Kummastusta herättää myös Batman –leffan tunnarin The End Is The Beginning Is The End karsiminen.

Judas O tarjoaa vaihtoehtoisempaa Pumpkins –tuotantoa. Valinnoista voidaan olla montaa mieltä, mutta itse koin levyn ihan nautinnolliseksi kuuntelukokemukseksi. En ole ainakaan vielä kyllästynyt Corganin lauluun. En kuitenkaan nosta esiin mitään biisiä erikoisesti, onhan Judas O Rotten Applesin kuuntelun jälkeen kuitenkin se b –puolilevy. Millaisiahan helmiä kaverit ovat jättäneet soolourilleen muokattaviksi?