SPURTT: Pieniä kuolemia

Rynä Records

Terhakkaa kitararockia soittava SPURTT ei ollut nimenä tuttu, vaikka yhtyeeltä aiemmin yksi EP onkin jo ilmestynyt. Sen sijaan tuttuja olivat ne bändit, joissa jäsenet soittelevat SPURTTin lisäksi. Turkulais-taustaisen orkesterin debyyttialbumiin tuli tartuttua, ja onneksi tein näin, sillä tämä ryhmä tietää kuinka spurttailla kitararockin saralla.

Kolmen vuoden takainen EP ilmestyi keskellä pandemiaa, mutta ei kyseinen pikkukiekko täysin kuollut ole vieläkään, noin otsikkoon viitatakseni. Itse asiassa pikkukiekolta esikoispitkäsoitolle nostetut Jööti ja Siat nuolee pinnat -kipaleet edustavat timmin biisinipun parhaimmistoa, vaikka dramaattisia eroja ja/tai notkahduksia ei synnykään. Ensinnä mainittu on tekstinsä puolesta lähellä modernia runoutta, kun taas särisevä, sirisevä ja takova musiikki nakuttaa riffiä korvasta sisään niin, että vastapuolelta vain vaikku lentää pihalle. Oleellinen osataan ainakin kiteyttää, mikä lasketaan plussaksi.

Siat nuolee pinnat -raidalla kitaravallien alle puristuva melodia pitää paremmin pintansa, etenkin kun vokaaleista saadaan hiukan lisää liitopintaa lennon avuksi. Samoja kaavapapereita käytetään uskollisesti halki kiekon, mutta riittävän menestyksekkäästi, eikä toistokaan pääse puuduttamaan menoa liiaksi. SPURTT ei ehkä orkestroi vallankumousta kitararockin tutuissa järjestyksissä, mutta heiluttaa silti riittävästi verhoja ja keikuttaa venettä, ettei tässä nyt nukahdeta aloilleen.

Joukon todellinen timantti ja muhevin melodiapommi on uudeksi sinkuksi nostettu Lääkkeet, jolla SPURTT tekee kaiken sen mitä pitääkin. Rahdun alle kolmeen ja puoleen minuuttiin saadaan uitettua kaihoisaa fiilistä, vokaalien pinoutuessa stemmoineen päivineen soiton ympärille. Melodia tuntuu samaan aikaan tutulta ja ovelalta, tekstistä saa hiukan paremmin kiinni, eikä mitään ovea suljeta lopullisesti. Väkevää tyylitajua osoittaa myös siivilleen vakaasti nouseva Linnut, jolla vallit hivenen asettuvat ja valveunen epätodellinen tunne leviää varjojen lailla. Maagiset jutut ovat joskus pienestä kiinni: oiva pohjasoundi, pari kummittelemaan jäävää sanaa ja hurja soolo-osuus. Toimii.

Pieniä kuolemia on tuttua taontaa riittävän raikkaalla hengellä, vaikka ympyrät ovat toisinaan kovin, kovin tuttuja. Parhaimmillaan ryhmä pelaa jo mestaruussarjakelpoisesti, joten toivotaan sille pitkää ja tuottoisaa ikää.