Bad Vision: 2

Ya Ya Records

Kitararokkia on monenlaista, retroa ja modernia, melodisempaa ja terävämpää. Toiset tähtäävät soitollaan ysärin hiottuun soundiin tai multaisiin sfääreihin, toiset taas löytävät idolinsa vieläkin kauempaa musiikin historiasta. Tamperelainen Bad Vision katsoo soittavansa punk rockia, lopputuleman osuessa lähemmäs Ramonesin melodisuutta ja The Clashin kulttuurista uteliaisuutta, mutta kaavassa on monia muitakin tekijöitä ja muuttujia. Napakoissa saatesanoissa mainitaan myös kelttipunk sekä ska, jotka ovatkin saaneet omat pienet tilansa isosta salista.

Ytimekkäästi nimetty 2 jatkaa siitä, mihin yhtyeen itsensä mukaan nimetty debyyttialbumi meidät pari vuotta sitten jätti. Uudesta kiekosta puhutaan konseptialbumina, jolla vokalisti/kitaristi Tuomas Roschier tarkkailee maailmaa ja pohtii kokemaansa, mutta mistäpäs muustakaan punkrokkari kertoisi kuin elämästään ja maailmastaan? Monesti elo on erilaista taistelua ylä- ja alamäkineen, mutta mitään tavattoman kovaa ja/tai ilkeää Bad Vision ei nimestään huolimatta kuulijoidensa niskaan kaada.

Biisien pituudet painuvat yhtä poikkeusta lukuun ottamatta kolmen minuutin tuolle puolen, mutta valittu muotokieli palvelee mielestäni riittävissä määrin tarkoitusta. Sovituksia on pohdittu toisenkin kerran, minkä ansiosta lievästi roiskahtelevaa ja räiskähtelevää kaartelua osaa ja ehtii arvostaa riittävästi. Samalla melodioiden koukut viuhuvat paremmalla prosentilla maaliin, mikä on papereissani toisen pitkäsoiton merkittävin edistysaskel. Ykkössinkuksi valittu Everything osaa ottaa mukaan uuden aallon raikkautta ja em. kelttivaikutteet puhkeavat kukkaan niin ikään sinkuksi nostetulla My Leaf so Green -ässällä. Artificially Kind on reipas ska-tutkielma, jonka keinuvaa kantavuutta olisi voinut puolestani testata rohkeamminkin. No, tämähän on vasta toinen albumi, joten ehtii sitä vielä.

Suorempia linjoja suosiva 2 vie tamperelaisia eteenpäin, eikä syvistä juuristaan huolimatta jumitu historian lehtien väliin. Massiivisempaa äänivallia ankkurina tarjoava Storm in Yer Eyes ja kuusarisemmin renkain rullaava Run Timothy Run avaavat lisää linjoja, joista kolmosta kelpaa lähteä hahmottelemaan. Tärkein voimavara löytyy kuitenkin melodioista, joista kannattaa pitää tiukasti kiinni myös vastaisuudessa.