The Black Bubbles: The Other Side

Lil’ Beast Records

Garage rock tuli ja iski voimalla takaisin. Ehdin hädin tuskin toipua helsinkiläisen The Black Bubblesin Early Tapes -tuplasinkusta, kun postista kopsahti bändin pitkäsoitto oikein vinyylilevynä. Tämähän on kuin joulu väärällä puolella vuotta, joten ei nillitetä siitä, että albumi ilmestyi ainakin digitaalisessa maailmassa jo aikaa sitten. Tätä tikkaria ette minulta vie! Niin, se garageinen rock, palataanpa takaisin asiaan ja tähän päivään.

The Other Side on yhdeksän biisin riffirypälepommi, jolla veitsenterävät kitaravallit ja Niinan asennetta tihkuva laulu pistävät ilmassa viuhuvaan lekaan vauhtia, groovesta kuitenkaan tinkimättä. Rytmipuolella osataan takoa muutakin kuin suoraa teollisuuskomppia, mutta alati, aina ja koko ajan biisi on kunkku, tunnelma ja fiilis majesteetteja. Juttuja osataan ja hommat hallitaan, mutta briljeerausta ei suotta harrasteta, eikä yksikään palanen rockin peruskuvioissa ole suotta paikallaan. Entä mitä uutta ja ihmeellistä tällainen kitararock sitten voi antaa armon vuonna 2024? Mikä nostaa The Black Bubblesin kuplat yhtään muita korkeammalle?

Itseni toiston uhalla on todettava, että biisi on yhä kuningas/kuningatar ja tällä kiekolla osumia sataa tasaisen tappavaan tahtiin. Instrumentaaliraita On the Bubble johdattelee yhtyeen maailmaan, jossa Sister saa melskata 60-luvun raa’an energisyyden pyörteessä. Niin ikään sinkuksi poimittu Queen of Leeches projisoi väliosassaan seinille yht’äkkiä hyvinkin happoisia soundivisioita, mutta efektit ovat vain efektejä, sillä – aivan oikein – biisi edellä mennään jokaiseen tilanteeseen.

Leuka saattaa iskeytyä lattiaan, kun seuraavaksi soiva PCP pyrkii reilussa kahdessa minuutissa pistämään paikat päreiksi ympäriltä, mutta yhdistelmä on ovela. Näin maisemaa saadaan pohjustettua kiekon päättävälle The River -sinkkuässälle, joka edelleen tuo mieleen Led Zeppelinin tekemiset. Koskapa moisesta on rokkibändille haittaa ollut, vaikka ankkurin kahdeksan minuutin mitta vaatiikin kuulijalta normaalia palavampaa omistautumista.

It’s only rock’n’roll, but I like it – totesi joku joskus osuvasti, enkä voi kuin yhtyä viisauteen. The Black Bubbles tekee kaiken tarvittavan, sekä sen kriittisen määrän lisää, minkä ansiosta The Other Side on jo tässä vaiheessa vapauttanut itsensä täydellisesti ajan kahleista.