Rauduskoivu: Plan For The Depths

Presence Records

Mystiseltä soundaa tämä instrumentaalimusiikki ja mystisyyden usvaverhot nousivat läpitunkemattomina esiin, kun yritin selvittää Rauduskoivun taustaa. Kyseessä on nähtävästi sooloartisti ja Plan For The Depths on projektin debyyttialbumi. Artisti soittaa kuuleman mukaan lähes kaiken kuultavan itse, mutta siinä ne saatavilla olevat tiedot sitten osapuilleen ovatkin. Onneksi ääniä kuuntelemalla kokonaiset maailmat voivat avautua, joten äänet puhukoot luojansa ja syntyhistoriansa puolesta.

Tyylillisesti kahteentoista raitaan jaettu teos on dungeon synth ja dark ambient -maailmoissa liikkuvaa instrumentaalimusiikkia. Siirtymät raidalta toiselle ovat enemmänkin liukumia kuin loikkia lavasteista toisiin, tosin välillä tunnelma ja fiilis muuttuu jo yhden ja saman raidan sisällä huomattavasti. Neljään osaan jaettu Lurking tulee vastaan noin joka kolmantena kappaleena. Tämä tuo kaavaa kokonaisuuteen, tosin joukkoa ei sido juuri muu yhteen kuin nimi ja pari soundillista teemaa. Lurkingin osista kolmas on dramaattisin ja myös selvästi mittavin, mikä antaa albumin jälkimmäiselle puoliskolle mukavasti ryhtiä.

Monet muut raidat ovat tylyssä lyhyydessään kuin tuokioita, ilmaan heitettyjä ajatuksia. Electric Light In The Morning ja Dark Red Ideological Wish ovat kuin pienen pieniä taimia, jotka hädin tuskin ehtivät avata sirkkalehtensä ja sitten matka onkin jo siinä. Moni olisi jalostanut, kehittänyt ja koulinut näitä viehättäviä ajatuksia selvemmin, mutta nyt esimerkiksi jälkimmäinen saa lähinnä toimia Saving The Oceans Between Worlds -raidan pohjustajana/introna.

Kahdentoista numeron joukko on monin tavoin sisarusparvi, vaan ei täysin särötön ja liian yhtenevä. Kuviollaan leikittelevä Origin Of The Waves heittää peliin selvempää johncarpenteria, mikä nostaa ainakin allekirjoittaneen kulmakarvoja. Albumin alkupuolella takovampi ja soundimaisemaltaan poikkeuksellista industrialin sukuista kovuutta edustava Data And Sorrow on mielenkiintoinen irtiotto levyn muuten kovin silotelluista äänimaisemista, mutta tuotakaan linjaa ei – ainakaan vielä tässä vaiheessa – lähdetä kartoittamaan sen kummemmin.

En tiedä mistä Rauduskoivu tulee tai mihin se on matkalla, mutta pidän itseäni onnekkaana, että satuin osumaan tämän arvoituksellisen instrumentaalilevyn kohdalle. John Carpenterin, Kitaron ja Clusterin väliin jää paljon tilaa, jossain siellä ja taatusti monissa muissakin paikoissa kasvaa myös Rauduskoivu.