Makrofagi: Kallohonka Vol1.

Omakustanne

Savolaiselle Makrofagille ei ole tuottanut ongelmia tuoda esiin parhaita puoliaan, eli oikeastaan lähes kaikkea mahdollista bändiin liittyvää. Savon kauhuprogen kuninkaiksi kuin huomaamatta itse itsensä kruunanneet metallistit avasivat pari vuotta sitten Musta Ovi -albumilla uusia suuntia, joten ei henkselien paukuttelu tyystin tyhjästäkään ollut syntynyt.

Tuolloin mennyt, nykyinen ja ehkä hiukan tulevakin rakensivat yhdessä melkoisen metallimöhkäleen. En ole tähän päiväänkään mennessä päässyt vielä täysin sinuiksi kyseisen kiekon kanssa, mutta niin vain uutta kierrosta tarjotaan metalliruletissa. Kallohonka Vol1. vinkkaa tietysti jo nimellään, että tämä ei jää tähän ja jatkoa on luvassa. Tarina ei kerro, mihin tämä ”saunailtojen jälkimainingeissa” alkunsa saanut tarina vielä johtaakaan, mutta aika dystooppista, postapokalyptista ja huuruista meno on jo nyt.

Näissä kohdin voisin kiukutella siitä, kuinka mahdottoman hajanainen kuuden raidan ja reilun 32 minuutin mittainen levy kokonaisuutena on. Tässä on saman verran sivuja kuin Rubikin kuutiossa ja sivut muodostavat yhtä värikkään paketin, hajanaisuuden ollessa selvästi esillä. Heikkous vai vahvuus – yhtye tuntuu ainakin luovan kyseistä vaikutelmaa tahallaan. Runkoonsa purettuina biisit ovat serkuksia, toisinaan kaukaisempia kuin toisinaan, mutta viimeiset viisi pinnaa, eli pinnoitus- ja viimeistelytyöt luovat kiiloja jokaiseen rakoon ja saavat kaiken tuntumaan hajanaisemmalta.

Ankkuriraita Kallohonka jytää ja jyrisee, kuin lapasesta karannut progemessu nyt vain voi, avaruudellisten sfäärien säteillessä koskettimista ja villistä kitarasta. Aavikkohortonomi lienee jonkin sortin desert rockia savolaisella kulmalla ja Kiljuvan Karhun Ritarikunta häiritsee vääristyneillä soundeillaan ja puolipanterallaan, kuten on taatusti ollut tarkoituskin.

Kohtaukset vaihtuvat, kuvat tarkentuvat mihin ja kuten, melskausta ja möykkää tulee seurattua katsomon puolelta kysymysmerkkejä nupin yläpuolella. On ne savolaiset vaan hurjaa sakkia, eikä se mitään, vaikken kaikkea taidakaan ymmärtää. Makrofagi on Makrofagi.