Misha: Radiant

Omakustanne

Misha on kotimainen tuottaja, sekä chillailevan popin, kuunvaloisemman hip hopin ja raukeamman r’n’b:n taituri. Mishan musiikinjulkaisutahti on ollut viime aikoina luokkaa uskomaton, herran tehdessä yhteistyötä kirjaimellisesti lukemattomien eri tahojen kanssa. Ympäri maailmaa äänitetyn Radiantin tarkoitus on sangen yksinkertainen: olla mahdollisimman helppo ja hyvää mieltä tuova albumikokonaisuus, jolla kaikki on täsmälleen kohdillaan.

Ja siinähän Misha onnistuu liput liehuen, sillä tätä siloisempaa ja silti riittävän öistä kiekkoa saa etsiä. Kuten todettua, sinkkuja on pistetty pihalle sarjatulella, mutta Radiant ei suinkaan summaa niitä kaikkia – ei läheskään. Pinoustekniikalla kasaan olisi saatu helposti tupla-albumi, mutta Radiant on tarjolla olleista paloista ja muutamasta uudesta numerosta tarkkaan koottu kokonaisuus, joka on ’vain’ reilut 26 minuuttia pitkä. Moista voi kutsua kunnianhimoksi, mutta suuret tavoitteet eivät käänny tällä erää ainakaan nokkavaksi ja/tai negatiiviseksi tekijäksi.

Misha luo musiikkia, mutta antaa pitkälti toisten hoitaa laulamisen. Tämä on johtanut siihen, että niin vokalisteja kuin myös oletettavasti soittajia kuullaan laidasta laitaan, mikä voisi olla toisissa tilanteissa vaara ja jopa uhka. Kuinka pitää levyn materiaali riittävän yhtenäisenä, jotta lopputulos ei muistuta jukeboksia? Kas siinäpä kysymys, johon Misha on vastannut luomalla halki pitkäsoiton vaikuttavan vahvan soundin. Ydin on selkeä linjoiltaan, aiemmat sinkut asettuvat avainkohtiin ja vokalistien äänet muodostavat äänten joukon, josta puuttuu ristiriitaisuus.

Radiantin soundi on suurimmaksi osaksi klassisen r’n’b:n, neo-soulin ja jazzahtavan chillhopin yhdistelmä, elektronisen ja orgaanisemman sekoittuessa. Katori Walkerin laulama ja sanataituroima Buzz rikkoo sopivasti virtaa, aiheuttaen juuri tarvittavan määrän aaltoja hip hop -hetkellään. Reva DeViton vokaaleilla siunattu Knots ja Ayellen laulama Keep On sijoittuvat puolestaan notkeusasteikon joustavimpaan päähän.

Soundi on syvää, orgaanista, hehkuvaa ja rikasta, mutta samaan aikaan paletti pidetään niukkana, rönsyt kurissa. Vain kolmen raidan sallitaan ylittää kolmen minuutin virstanpylvään, painopisteen ollessa nimenomaan hetkien taiassa. Merkittävä mielestäni on myös Jussi Halmeen nimen näkyminen peräti kolmessa kappaleessa, jotka tuovat oman mausteensa jo valmiiksi rikkaalle albumille.

Radiant on tavallaan helppoa kuultavaa, vaan ei tyhjää ja tarkoituksetonta. Se ottaa viihdyttämisen asiakseen, mutta muistaa myös kokeilla rohkeasti rajojaan ja luotailla reunojaan. Ehkäpä salaisuus voi olla siinä, että Mishan alter ego (tai toisin päin) on räppäri Haamu. Kuka ensinnä olikaan, niin tämä kahden ikkunan tekniikka avaa hänelle vähintään kaksi maailmaa ja tyystin erilaiset näkökulmat asioihin. Radiantin tapauksessa lopputulema on täydellistä kesämusaa, mikä ei ole ihan vähän sanottu.