Kaksipäinen Koira: Paholaisen temppeli

All That Plazz

Ennen kuin mennään pidemmälle, niin todetaan nämä asiat: nimeämispolitiikka sikseen, Kaksipäinen Koira on loistava rokkibändi ja Paholaisen temppeli nimeään vahvempi pitkäsoitto. Superbändiksikin tituleerattu ryhmä on historialtaan kovaa luokkaa, kitaristi/vokalisti Tero Huotari ja rumpali/vokalisti Aliisa Keränen ovat ehtineet tehdä uraa muuallakin. Debyyttisinkku Kuolema voittaa aina osoitti, että perus-woo-ooot hallitaan ja melodian kaveriksi löytyy riffiä, vaan mihin riittävät eväät debyyttialbumilla?

Tai albumilla ja albumilla. Pitkäsoiton rajat huitovat yleensä jossain 25 minuutin ja/tai 8 raidan kohdilla. Nyt kasassa on ’ainoastaan’ kymmenen biisiä, sekä lähes 22 minuuttia, mutta lasketaan tämä nyt pitkäsoitoksi. Onhan mukana peräti kolme yli kaksi ja puoli minuuttista vetoa, sekä jopa hieman liikarasvoja, josta lisää myöhemmin.

Kaksipäinen Koira tuntuu olevan kiistatta vahvimmillaan silloin, kun mutkat kiskotaan suoriksi ja vauhti saa painautumaan penkkiä vasten. Aamuöiseen sateeseen vetää tämän linjan tappiin 30 sekunnin laukalla, mutta onpahan toisaalta kyytiä ja menoa. Heti perään kuultava Nähdäänkö me enää koskaan haiskahtaa myös lähinnä biisiraakileelle, mutta ehkä nämä olivat jo poimintakypsiä.

Kaikki kunnia jo tehdyille sinkkunostoille, mutta sinkuroiden välistä löytyvä Kyyneleet sateeseen taitaa osua aivan keskelle maalitaulua. Tämähän on ihan kuin Eppu Krautimpi olisi keksitty vahingossa, mutta cancel-nappia ei kuitenkaan lähdetty takomaan, vaan hirviölle annettiin reilu mahdollisuus. Muutenkin härmää istutetaan Ruhrin maisemiin ja päinvastoin, mutta kiitos tulosten kukaan ei lennä temppelistä ulos. Onnistunut kokeilu on myös alle minuuttiin puristettu Anna mulle hetki aikaa, joka olisi saanut minulta toisenkin hetken, kun melodinen punkpoprollis kulki noin kypsän kuuloisesti.

Paholaisen temppeli väläyttelee loistavuutta ja paljastaa jo muutaman valttikortin, mutta usein siivut joko tapetaan ennen kukoistusta, tai sitten niitä mennään venyttämään tarpeettomasti. Kyllä, bändi pystyy jopa tuohon, kun Sixpack of Instant Death postpunkkailee ja kiekon sulkeva Hologrammi II jumittuu autobahnillaan samalle kaistalle.