Julkaistu: 15.05.2024
Arvostelija: Mika Roth

Omakustanne
Raskaammista musiikillisista ympyr�ist� tuttu Folk-R�ntynen soittaa soolona folkahtavaa ja tummaa kamaa, joka osuu komeassa kaaressa laariin �jotain muuta�. Southern Gothic sanottaisiin isossa maailmassa, mutta suomen kieli ja suomalaisugrilainen sivuviba tuovat soppaan makua siin� miss� banjokin.
Folk on rajaton riemu, ja murhe, kuten olemme monesti saaneet huomata. Folk-R�ntynen on selv�sti kuunnellut niin Tom Waitsin kuin Tuomari Nurmionkin oleelliset seikkailut romupihafolkin parissa, mutta herran itsens� mukaan nimetty levy on kaikkea muuta kuin henget�n pastissi. Etenkin sana �henget�n� on t�ss� r�yh�ss� tarpeeton, koska henki� on p��stetty pakoon niin pulloista kuin menneisyyden kahleistakin. Musiikki voi tehd� monia asioita, ehk�p� t�ss� on samalla manattu maisemasta pois muutama demonikin. Ken tiet��.
Olivat syyt, ja ehk� jopa seuraukset, sitten mit� tahansa, niin banjosta ja sanoista rakentuu mielest�ni kaikki oikeasti olennainen t�ll� kummalla levyll�. Teksti on yht� olennainen osa, kuin ruosteinen ��nimaisema. Melodiat t�ks�htelev�t eteenp�in ja Folk-R�ntynen muuntelee ��nt��n, kuin mestari Waits konsanaan, sortumatta kuitenkaan yliyritt�miseen. Linja on toki vaikea ja horjuva, mutta nyt pit�� vain uskoa asiaan, kuunnella asioita sanojen ja nuottien takaa.
Mies & banjo, siin� se, vaikka polkuharmonikin taustalla hiukan huilujen sun muiden kanssa tapettia liistrailee. Taustat ovat kuitenkin pienimuotoisia, v�h�eleisi� ja itse sanoja & banjoa korostavia. Alussa mainittiin monitulkintainen ja -p�inen tyylisuuntaus Southern Gothic, joka tietysti viittaa Amerikan maan ihmeisiin. Musiikin saralla tuo sekoittuu usein Dark Countryn yht� vaikeasti rajattavaan varjotarhaan. Kauneus ja rumuus sekoittuvat, kauheuden ja kauneuden k�ydess� arvaamattomaan paritanssiin.
No mist� muusta voisi olla kyse, kun Viha ryhtyy riivattuna askeltamaan ja huilu viskelee viel� takaa yllytt�vi� nuotteja. Painajainen piirtelee viehke�mmin siveltimenvedoin myrskyj��n, riitaisten ��nien ja sanojen pelaillessa teatraalisempaa peli��n. Seitsem�s sinetti -elokuva k�y sekin taas mieless�, mik� tuskin on silkkaa sattumaa.
Folk-R�ntynen on sanansa sanonut ja laulunsa laulanut, mutta selvisik� mik��n lopullisesti? Tuskin, eik� sek��n ollut taatusti ohjelmalistalla, joten tarina jatkukoon.




Raskaammista musiikillisista ympyr�ist� tuttu hahmo soittaa soolona folkahtavaa ja tummaa kamaa. Southern Gothic sanottaisiin isossa maailmassa, mutta suomen kieli ja suomalaisugrilainen sivuviba tuovat soppaan makua siin� miss� banjokin.
Linkit:
instagram.com/folk_rontynen
Folk-R�ntynen Facebookissa
(P�ivitetty 22.5.2024)