Free Ride: Hard Livin’

ATO Music Productions

Mitä perinteisintä hard rockia soittava Free Ride on yhtye lähes neljännesvuosisadan mittaisella historialla ja muissakin liemissä koetelluilla jäsenillä. Silti bändi esiintyi ensi kertaa Desibeli.netin sivuilla vasta taannoin, kun Hard Livin’ -pitkäsoittoa pohjustanut Lights Go Out -sinkku tuli vastaan. Klassista kitararockia kelpasi nauttia sinkurana, eikä annos lähde pykimään isommassakaan pakkauksessa.

Kymmenen biisiä ja hiukan alle 38 minuuttia ovat sellaisia numeroita, että kaiken maailman progeilut ja usvailut jäävät suosiolla toisille orkestereille. Avausraita Here I Am on suora ja rehti rockveto, kertosäkeen tiputtaessa pommit suoraan syliin, kun taas hieman myöhemmin kuultava sinkkusiivu pistää renkaat rullaamaan bluesimmalla soratiellä. Southern rockin kosteaa tuoksua manaava Moonshine Mama menee tuolla saralla pisimmälle, mutta lisämaku on laskettavissa silkaksi rikkaudeksi.

Perinteinen kitararock on tavallaan kapea kaista, mutta trion ottaessa pientareetkin käyttöön, kehkeytyy kasaan yllättävän monimuotoisia rakennelmia. Parilla raidalla vieraileva kiipparisti saa etenkin Forever Youn hehkumaan, ja tätä rohtoa voisi suosia isommissakin satseissa. Hattua, tai osuvammin stetsonia, on myös nostettava viimeisen päälle hiottujen soundien edessä, jotka pitävät perusasiat kunniassa. Rock tulee iholle ja tuntuu takamuksessa, mutta homma rullaa ja soitto kulkee pakottomasti eteenpäin. Nyt ei tuupata selästä eikä vedetä liiaksi suitsista.

Blame And Complain livahtaa ison slovarin muotoon, mutta mitään tuoppiin nillittämistä tämäkään siivu ei ole. Free Ride pitääkin katseensa horisontissa jopa silloin, kun fiilistellään ja vuodatetaan sinisempiä nuotteja ilmoille. Albumille ominaista on se, että aina mennään eteenpäin, tavalla tai toisella. Näin jopa kliseinen My Rock’n Roll pystyy jyskyttämään halki maisemien, kun nojataan vain taaksepäin ja annetaan mennä. Hitto, eihän tämä rakettitiedettä ole, mutta iskee silti tulta ja savua.