KAMA Kollektiv: As If I Lived A Different Life

SONNA Records

Trumpetisti/laulaja Kirsi-Marja Harjun johtama, jazzia ja taidepoppia yhdistelevä KAMA Kollektiv pitää päämajaansa Amsterdamissa, mutta nelikon soundissa on toinenkin ripaus pohjoismaista uuden jazzin soundia. Olen mielestäni aivan varmasti törmännyt yhtyeen musiikkiin joskus/jossain, mutta muisti ja muistiinpanot eivät tällä erää auttaneet avaamaan tuota pientä mysteeriä. Näin kolmannen albuminsa julkaiseva ryhmä saa tavallaan puhtaan pöydän eteensä. Ihan kuin tässä elettäisiin toista elämää, tuntuu otsikkokin vinkkaavan.

Historiasta löytyy siis kaksi aiempaa pitkäsoittoa, joista jälkimmäinen, eli Toivo, ilmestyi toisena pandemiakesänä. Tuon jälkeen julkaisurintamalle laskeutui hiljaisuus, joka rikkoutui vasta alkuvuodesta 2024 ilmestyneellä Eick-sinkulla, jonka valtti lepää sanattomassa vokalisoinnissa ja sen kautta saavutetussa vapaudessa. Syvemmin allekirjoittaneeseen iskee kuitenkin toisena sinkkuna julkaistu Tiimalasi, jolla yhtyeen rennosti nykivä jazz jalostuu suuremmalla pop-ainesten määrällä. Kerrokselliset vokaalit viimeistelevät hellästi jyräävän ässän.

Otsikko viittaa kuuleman mukaan kaikkiin niihin mahdollisiin elämiin, jotka olisimme voineet elää. Maailmoihin ja todellisuuksiin, jotka eivät toteutuneet päiväuniemme, haaveidemme ja ajatustemme tuolla puolen – ainakaan tietääksemme. On tavallaan vaarallista pohtia ’mitä-jos’ viritelmiä liian pitkälle, mutta tokihan mielikuvitukselle voi antaa ihan pikkuisen nuoraa, ihan vähän vain. Seitsenminuuttinen The Essential on lempeästi askeltava jätti, jonka hiljaisissa nurkissa saattaa häivähtää reaktioita pandemiaa. Ajat ovat vaikeita, niin ne taitavat aina olla, tavalla tai toisella.

Unenomainen Dream In a Dream saa kiinni oudosta hetkestä, kun näet unessa unta, ja heräät jo herättyäsi. Todellisuus häilyy ympärillä, kuin verhot avointen ikkunoiden huoneessa, ja hetkeen olet tavallaan vapaampi kuin koskaan muulloin. Samaa usvamaista keveyttä henkii myös myöhemmin levyllä kuultava nimiraita, jolla nelikon taidepop istahtaa modernin jazzin kanssa alas ja nauttii rauhaisan hetkensä.

Kirpsakampia marjoja lasiin livauttaa Hate To Be Fake, tosin nytkin sanojen kirpeys asettuu nuottien sylissä kohdilleen. Toistaiseksi viimeisin sinkku, eli Plastic Trees, on levyn ’rokein’ veto, jolla valtavirran läheisyys kasvaa mahdollisuudeksi. Ehkä kyseistä korttia ja suuntaa pitäisi pelata rohkeamminkin, kuka tietää mihin valinnat johtavatkaan.

As If I Lived A Different Life on rohkeasti omanlaisensa albumi, jonka tekstit harrastavat viittauksia kirjallisuuden legendoihin. Miksi silti tiputella toisten nimiä, kun nelikon hartiat ovat jo riittävän leveitä. Linja on löytymässä ja suunta selkeytyy, pohjoisen soundin ja uusien aikojen asettuessa nuotti nuotilta aina vain luontevammin samaan kuvaan.