Amirtha Kidambi´s Elder Ones: New Monuments

We Jazz

Tämä on niitä levyjä, joiden mukana tulleet saatesanat ovat kadonneet matkan varrelle. Tai en ainakaan löytänyt mitään lappusia, maileja tms. levyn tiimoilta. Onneksi tiedon ehtymätön valtatie paljasti, että Amirtha Kidambi on yhdysvaltalainen, tarkemmin sanottuna New Yorkista kotoisin oleva artisti. Elder Ones on hänen johtama kvartetti, jonka tehtävänä on esittää Kidambin kirjoittamaa materiaalia. Yleiseksi genreksi ilmoitetaan kokeellisempi free jazz, mutta noihin sanoihin kannattaa suhtautua erittäin leppoisasti.

Avainsana on toden totta kokeellisuus, joka neljän raidan mittaisella levyllä kohoaa täysin omiin sfääreihinsä. En osaa sanoa mihin Kidambin kulttuuriset juuret johtavat, mutta itä tuntuu nousevan niin nuottien, rytmien kuin soundienkin saralla esiin. Englanniksi esitettyjen vokaalien lisäksi Kidambi soittaa harmoonia, synia ja vastaa yhtäältä efekteistä, mitä ne sitten ikinä ovatkaan.

Yhtyeen tapa soittaa on monin tavoin hengeltään rock, etenkin rumpali Jason Nazary saa takoa runsaasti kannujaan. Basisti Eva Lawitts on svengiltään selvemmin jazz ja saksofonisti Matt Nelson toimii progesiltana, joka yhdistää eri maailmoita toisiinsa ja edemmäs. Rikasta kerroskakkua muhentaa vielä sellisti Lester St. Louis, minkä lisäksi jokaisella musikantilla on vielä omat efektit, syntetisaattorit ja muut härpäkkeet apuinaan. Ääniä osataan, voidaan ja halutaan luoda, mutta touhu ei kaadu kakofoniaksi, paitsi silloin kun niin erikseen halutaan, kuten vaikkapa nimibiisin lopussa.

New Monuments on albumina monia asioita, mutta etenkin se on kokeellisen jazzin ja rockin vapaata sekoitusta, jossa improvisaatiolla on oletettavasti aikansa ja tilansa. Avauksena kuultava Third Space edustaa biisinelikon ’tavallisinta’ laitaa, retroisan progehtavan soundin vinkatessa 60-luvun lopun kokeellisen rockin jätteihin, jotka eivät empineet fuusioittaa soundiinsa vaikka ja mitä. Toisessa päässä levyä The Great Lie ottaa puolestaan tehot irti free jazzin vaihteistoista, kappaleen vinksahdellessa ja lonksahdellessa keskuskuvionsa ympärillä.

Mitä sitten kaikki tämä merkitsee lopulta, mihin Kidambi yhtyeineen kuulijan kuljettaa? Vaikeaksikin luonnehdittavaan kysymykseen ei ole yhtä vastausta, mutta kokeellisen jazzin, rockin, progen ja ns. maailmanmusiikin sekoittelusta on syntynyt ainakin neljä erilaista teosta, jotka eivät rajoista välitä. Kaikkea sulkee yhtäältä melankolisuus ja sinisyys, mutta samalla energiat vellovat pintojen alla ja Kidambi osaa luoda elinvoimaista äänitaidetta. Haastavaa kuunneltavaa, mutta palkinnot voivat nousta yllättävän suuriksi.