Forwardman: Stranded Future Soho Fugitive

Omakustanne

Forwardmanin uusi levy saapui hyvissä ajoin Desibeli.netin toimitukseen, mutta päätyi kummalliseen limboon, jossa siihen ei löytynyt pysyvää otetta. Lopulta kiekko pysähtyi pöydälleni, lipsahti pöytälaatikon puolelle, nousi sieltä takaisin stereoitten lähelle ja pyöri ja pyöri ja pyöri. Miten simppeliltä vaikuttava kitararock voi olla näin hankalaa saada haltuun? Ehkäpä julkaisuhistoria osaa kertoa asiasta jotain.

Jo reilun yhdeksän vuoden takainen This Ain’t No Rocket Science -pitkäsoitto jäi elämään kaikista koukeroistaan ja kummallisuuksistaan huolimatta – tai ehkä osittain niiden takia. Rockin maailma ei tuolloinkaan ollut rakettitiedettä, muttei myöskään mitään simppeliä yksi plus yksi -lausekkeiden piirtelyä. En väitä kiekon olevan aution saaren levyni, mutta jos voisin ottaa laatikollisen kiekkoja mukaan, niin tuo saattaisi päätyä hyvinkin pieneen lootaan.

Parin vuoden takainen The Brass Bandit Transaction oli edeltäjänsä tavoin kaikkea ja paljon, mutta jutun perusluonne muuttui radikaalisti. Soundi siistiytyi, tähdet vaihtoivat asentojaan ja pop kohosi rockin ohi kärkeen. Käännökset ja hämmentävät liikkeet tuntuvat olevan se juttu, eikä perusluonne ole kuitenkaan muuntunut mihinkään.

Tällä erää Forwardman, joka on siis edelleen sama asia kuin Sakari Viitala, on tehnyt teema-albumin Lontoon Sohon syntisistä öistä. Viitala on kuulemma parin vuoden ajan toiminut ”herrasmiesklubien katupromoottorina”, mikä on avannut hänelle erittäin persoonallisen kulman ihmisluonnon moniin eri puoliin. Omaelämäkerrallinen levy ei kuitenkaan ole mikään muistelmateos, vaan artistisia vapauksia käyttäen tosi sekoittuu fiktioon, hahmot muuntuvat ja tästä kaikesta syntyy ihka uusi tarina.

Garageinen kitararock on yhä sukua powerpopille, mutta rosoiset ympäristöt ovat karsineet selvimmät tarttumapinnat vähiin. Rock voittaa jälleen kuvitteellisessa kädenväännössä popin, mutta kisa on toverillista ja rakentavaa. Stranded Future on periaatteessa linjakas balladi, mutta soundit särkyvät ja savu leijuu sankkana saluunassa, kuin menneisyyden Nick Cave nautintoaineilta tuoksahtavine joukkoineen olisi paikalla. Forwardmanin omista apujoukoista Olavi Töyli puhaltaa saksofonilla sekä klarinetilla sielua siivuihin, eikä kosketinsoittaja Antti Poutaa voi myöskään liiaksi ylistää. Klassisen rockin rakenteet toteutuvatkin monin eri tavoin, keinoin ja tasoin.

Stranded Future Soho Fugitive on siis kaikkea tuttua, mutta osin yllättävin ja tuntemattomin sekoitussuhtein. Viitalan särähtelevä englanti sopii Sohon sulatusuuniin kuin soosi sipseihin ja ikiaikaiset kitararockin jekut soundaavat tuoreille, raikkaille, valoisillekin. Albumin sulkeva Loose Ends taitaa silti kiskoista isoimman jäniksen hatustaan perustelemalla onnistuneesti päälle 9 minuutin mittansa.