HXA: Smoke Trails

Humu Records

Siitä on puolisen vuotta aikaa, kun HXA, eli Heikki Meriranta, vilahti viimeksi Desibeli.netin sivuilla. Evil Eyes -sinkku kippasi aineksia eri genreistä rohkeasti samaan kannuun ja pyöräytti tehosekoittimen käyntiin. EDM, folk, kantri ja poprock nousivat selvimmin pintaan, mutta soundiseikkailun täyttä potentiaalia saattoi tuolloin vain arvailla.

Pari sinkkua myöhemmin on koittanut debyyttialbumin aika, ja onhan tämä melkoista törmäilyautoilua musiikin huvipuistoissa, kun kaikkea on runsaasti – ja enemmän. Musiikissa on usein kyse pienistä painotuksista, lähes huomaamattomiksi jäävistä osasista, joiden painoarvo lopputuloksessa saattaa kuitenkin nousta kriittiseksi. HXA:n tapauksessa sekoittelua korostava ajattelutapa vain korostaa tätä. Akustinen kitara keskellä synia, vokaalikerrosten yksi palanen, alkuun täysin väärään paikkaan päätyneeltä vaikuttava rytmikuvio – Smoke Trails on todellista äänialkemiaa.

Arvioon saatu ihka oikea vinyylialbumi korostaa teoksen toisistaan voimakkaasti eroavia puolia. A-puolelle on ladattu elektronisempaa bilemateriaalia ja jytkyttävämpää kamaa, kun taas B-puoli syventää, laventaa ja hetkittäin myös herkistää menoa. Evil Eyes kuuluu tässä jaossa kiistatta A-puolelle, kuten myös koko albumin avaava joulukuinen sinkku Casual Talking, jolla househtava rytmi sekoittaa pasmoja entisestään. HXA:n kyky jäsentää runsaitakin äänivirtoja pitää tilanteen kurissa – juuri ja juuri.

Tuo veitsenterällä taiteilu on toisaalta levylle jännitettä tuova tekijä, kun aallot nousevat ja laskevat, eikä mikään tunnu pysyvän paikoillaan. Toisinaan pitää suorastaan ravistella itseään kuuntelemaan todellista ytimen musiikkia, eikä vain sitä ympäröiviä soundisommitelmia, jotka tietysti ovat myös osa kokonaisuutta. Nostan silti esiin artistin kyvyn löytää kuin vahingossa tarttuvia melodiakulkuja, hassuja riffejä ja vinkeitä soundeja, jotka ryhtyvät linkittymään ja verkottumaan jo parin kuuntelukerran jälkeen lupaavasti. Eikä tuossa ole tietysti juuri tippaakaan vahinkoja mukana.

Smoke Trails saattaa aiheuttaa nopeasti nautittuna ja riittämättömällä fokuksella infoähkyn oireita. Tilannetta korostaa vielä se, että vain folkahtavaa vinkkeliä tarjoava ankkuriraita Quicksand kantaa yli kolmen ja puolen minuutin verran, muiden raitojen jäädessä sitä lyhyemmiksi. HXA:n kyydissä maisemat vilisevät vinhasti ja jokaisen asemapysähdyksen jälkeen ollaankin jo jossain muualla. Heikkous vai vahvuus? Sen jokainen kuulija saa itse päättää, mutta itse suosin tiivistetympää muotoa.