Disgrace: Born Tired

Gashopper

En ole Disgracen tuotantoon ennen Born Tired-levyä perehtynyt, mutta saatekirjeen mukaan linja oli nykyiseen verrattuna selvästi metallisempaa. Nyt homman nimi on likainen ROCK, ja nimen omaan isoilla kirjaimilla. Aidosti särmikästä kitararytkytystä tehdään maailmanlaajuisessa mittakaavassa varsin vähän, mutta täällä pohjolan perukoilla olemme onnellisessa asemassa. Maamme kellareista ja kapakoista löytyy kosolti bändejä, jotka eivät keskity uusimpaan muotivillitykseen, vaan vääntävät räimettä sorvet ruvella ja suu kuolassa. Disgrace on yksi näistä työn sankareista ja Born Tired on kaikkea muuta kuin vihjaileva nimensä antaa ymmärtää.

Disgracen peruspaketti on vuosien ahkeran keikkailun myötä hioutunut timmiin muotoon. Kappaleet ovat ytimekkäitä purkauksia, jotka toimivat pitkälti tehokkaiden riffien varassa - hienostuneita melodioita tai soitannollista virtuositeettiä on Born Tirediltä turha odottaa. Mukavaa lisäsävyä palettiin tuovat mm. pari kertaa hienosti käytetty wahwah sekä orastavat funk(!)-rytmitykset. Levyn loppupuolella (If You’re Looking For Trouble) mättökone karkaa käsistä, mutta muilta osin Born Tired on täysipainoista kamaa. Muutaman hengähdystauon olisi levylle tosin voinut mahduttaa, sillä nyt siitä jää varsin läkähdyttävä jälkimaku. Samalla bändin selkeä nyanssientaju olisi päässyt paremmin oikeuksiinsa. Tämä on kuitenkin loppupeleissä varsin pieni miinus.

Born Tired osoittaa että Disgrace on matkalla oikeaan suuntaan. Metallisten kitaravallien ja synkistelyn siivellä on helppo uhota, mutta paljon enemmän munaa tarvitaan ”rehellisen” rokin pyörteissä. Ja näissä pyörteissä on Disgracella selvästi paljon annettavaa.