Disgrace: Born Tired

Gashopper

En ole Disgracen tuotantoon ennen Born Tired-levy� perehtynyt, mutta saatekirjeen mukaan linja oli nykyiseen verrattuna selv�sti metallisempaa. Nyt homman nimi on likainen ROCK, ja nimen omaan isoilla kirjaimilla. Aidosti s�rmik�st� kitararytkytyst� tehd��n maailmanlaajuisessa mittakaavassa varsin v�h�n, mutta t��ll� pohjolan perukoilla olemme onnellisessa asemassa. Maamme kellareista ja kapakoista l�ytyy kosolti b�ndej�, jotka eiv�t keskity uusimpaan muotivillitykseen, vaan v��nt�v�t r�imett� sorvet ruvella ja suu kuolassa. Disgrace on yksi n�ist� ty�n sankareista ja Born Tired on kaikkea muuta kuin vihjaileva nimens� antaa ymm�rt��.

Disgracen peruspaketti on vuosien ahkeran keikkailun my�t� hioutunut timmiin muotoon. Kappaleet ovat ytimekk�it� purkauksia, jotka toimivat pitk�lti tehokkaiden riffien varassa - hienostuneita melodioita tai soitannollista virtuositeetti� on Born Tiredilt� turha odottaa. Mukavaa lis�s�vy� palettiin tuovat mm. pari kertaa hienosti k�ytetty wahwah sek� orastavat funk(!)-rytmitykset. Levyn loppupuolella (If You�re Looking For Trouble) m�tt�kone karkaa k�sist�, mutta muilta osin Born Tired on t�ysipainoista kamaa. Muutaman heng�hdystauon olisi levylle tosin voinut mahduttaa, sill� nyt siit� j�� varsin l�k�hdytt�v� j�lkimaku. Samalla b�ndin selke� nyanssientaju olisi p��ssyt paremmin oikeuksiinsa. T�m� on kuitenkin loppupeleiss� varsin pieni miinus.

Born Tired osoittaa ett� Disgrace on matkalla oikeaan suuntaan. Metallisten kitaravallien ja synkistelyn siivell� on helppo uhota, mutta paljon enemm�n munaa tarvitaan �rehellisen� rokin py�rteiss�. Ja n�iss� py�rteiss� on Disgracella selv�sti paljon annettavaa.