Julkaistu: 22.04.2024
Arvostelija: Mika Roth
Emsalö Music
Toisinaan levyn nimi saa hairahtumaan hetkeksi täysin väärille jäljille. Näin kävi vibrafonisti Arttu Takalon uuden soololevyn kanssa, jonka jazzahtavasta musiikista en löydä niin millään tummaa varjoisuutta. Englannin kielen sana ’dark’ sai pohtimaan jotain uhkaavaa, negatiivista, hajottavaa, mutta ensitulkintani oli totaalisen virheellinen, koska tätä elinvoimaisempaa, positiivisempaa ja sielultaan valoisampaa jazzpopkaartelua saa näinä päivinä etsiä. Takalon vibrafonit, ksylofonit ja kellopelit ovatkin valonsäteitä, jotka hajottavat tummuutta ympäriltään tehokkaasti.
Tai tummuutta ja tummuutta. Onhan yön hetkistä kertova Tähdet kaikkine ikivihreiden iskelmien vinkkien kanssa yhtä pimeässä seisomista, kirjaimellisesti, mutta yö onkin nyt täynnä mahdollisuuksia, seikkailuja ja potentiaalia. Tekstien puolella liikutaan kovissa piireissä, sillä niin Södergran, Kailas kuin E. A. Poe ovat monien sanojen takana. Vokalisti Kadi Vija selviytyy kuitenkin haasteista niin englanniksi kuin suomeksikin, vaikka lyriikat runsaasti vaativatkin.
Tekstien rinnalle nousevat sävellykset, jotka heijastelevat mielestäni erittäin onnistuneesti eri aikakausien henkeä ja jättävät riittävästi ovia avoimiksi. Jännitteisyys voi purkautua sirkusmaiseen hilpeyteen, joka saa Evening Starin tuntumaan ehkä puolittain painajaismaiselta. Ehkä. Pave Maijasen vuosikymmenten takainen Hän tulee mun sänkyyn on tietysti öinen, vaan mitä hellimmällä ja rakastavimmalla tavalla, mitä Takalon soitinarsenaali vain korostaa.
Entä mitä instrumentaali Skeleton Führer sitten tahtoo sanoa? Otsikkohan on nyt niin raflaava, eikä marssimainen kulku pyyhi pois loistavien valojen takana siintäviä panssareiden siluetteja. Reaktio aikaamme? Luultavimmin, vaan taidokas sellainen ja jälleen kuulija saa tehdä tulkintansa miltei riehakkaaksi äityvästä musiikista.
Dark Jazz iskee iloisella hengellään murheet osiin ja puhaltaa yöstä haamut takaisin koloihinsa. Maailma on kuten ennenkin, mutta yössä voi kulkea myös vihellellen ja itseensä luottaen. Soundeillaan hippaa leikkivä instrumentaali Driniking in Paris iskee silmään ja niin ikään sanaton Dark Jazz sulauttaa koko albumin villin hengen reiluun kolmeen minuuttiin. Otetaan yksi osa Twin Peaksin yötä, toinen moinen modernia jazzpoppia, lisätään sanatonta laulua ja tehdään tuosta kaikesta niin elokuvamainen cocktail kuin vain voidaan ja, voilà: Dark Jazz on syntynyt.
Kotimainen vibrafonisti ja säveltäjä.
Linkit:
facebook.com/arttutakaloofficial
(Päivitetty 22.4.2024)