Marko Haavisto & Poutahaukat: Onnentalo

Emsalö Music

Marko Haavisto & Poutahaukat edustaa mielestäni suoraa ja rehellistä musiikkia, joka on mitä on. Aineksista keskeisimmät ovat yhä ja edelleen amerikkalainen ja alkuperäinen rock’n’roll, countrystä känsäisin käsin käännetty suomikantri, sekä tietysti kunnon annos iskelmäistä kaihoa makuun pisteliäisyyttä tuomaan. Siinä on hiljaiseksi vetävää joukkoa ja niillä mennään eteenpäin uskollisesti vuodesta toiseen.

Ei liene suurikaan yllätys, että yhtye pitäytyy rautalankaisessa soundissaan sitkeästi, koska se istuu tekijöiden ylle kuin ajan hampaan muokkaama puvuntakki. Tuttuja ovat myös melankoliaa tihkuvat sanoitukset, joissa tuopit ovat kroonisesti puolityhjiä. Puolitien mies ei parempaan tule pystymään, minkä kertoja siinä missä kuulijatkin vallan hyvin tietävät. Luuserius voi kuitenkin mutkan kautta olla jopa voimavara, kuten Päihteet x3 ovelin sanoin meille paljastaa. Elämästä saattaa kadota moniakin asioita, joten pidetään kiinni niistä vähistä entistäkin tiukemmin.

Ensimmäiseksi sinkuksi jo viime syksyn alussa nostettu Pyrkyrin palsta on joukon keveimmin jolkuttelevia numeroita, jonka westerninen soundi iskee mollisella voimalla tantereeseen. Tätä kirjoitettaessa tuorein sinkku, Leenan laulu, on taas hitaampien siivujen ehdotonta eliittiä. Eihän mikään tekstissä nytkään varsinaisesti uutta maatta murra, mutta melankoliset tavallisten ihmisten tarinat ovat pintaa syvemmälle porautuvia sirpaleita. Kaurismäkeläisyys kukoistaa ja käytössä taitaa olla vain mustavalkoista kuvaa, mutta näillä mennään kuten aina on menty.

Onnentalon ihmiset ovat päällisin puolin murheen mosaiikeista koostuvia laitapuolen joukkoja, jotka saavat pohtimaan koko onnen käsitettä. Onko se onnea, kun tietää omistaneensa joskus jotain ainutlaatuista – tai ymmärtää asioiden voisivan olla vallan hyvin vieläkin karmeammin. Elämä on valintoja latoo kuulijan eteen tien, jolta ei varjoja tai varoituksia puutu, lopun muuntuessa jopa hartaan hurmioiseksi pyörähtelyksi. Ei ole helppoa, vaan ehkei pidäkään olla.