Black Devils: Get Ready!

Emsalö Music

Tämä albumi on taatusti monen rock-diggarin toteutunut unelma, niin isosta yhteistyöstä on kyse. Suoraa ja silottelematonta rock’n’rollia veivaava Black Devils yhdisti jo taannoin onnistuneesti voimansa lauteilla Janne Louhivuoren kanssa, kun On The Rocks Live -livekiekko ilmestyi. Luotettavan Hurriganes-kepittäjän rinnalle on nyt saatu myös Ile Kallio, eli mukana on kaksi Ganes-konkaria. Uuden levyn materiaalista iso osa on tuttuja Hurriganes-ralleja, muutama vuosien takainen lainabiisikin on seassa, ja tuoreen siivun yhtymälle on kirjoittanut itsensä Costello Hautamäki.

Get Ready! pamahti itse asiassa kauppojen hyllyille jo helmikuun alussa, mutta fyysinen kopio kiekosta löysi tiensä Desibeli.netin postilaatikkoon vasta lumien jo vauhdilla sulaessa. Vaan mitäpä me tuosta, koska alkuvoimainen rock’n’roll ei ikäänny, vaan ennemminkin vain lisää iskuvoimaansa ajan hampaiden hioessa rosot vieläkin rosoisemmiksi. Viisikko ei yritä ylittää aitaa siitä mistä se on matalin, joten ne tutuimmat ja puhkisoitetuimmat hitit jätetään (armollisesti) rauhaan. Sen sijaan levyn materiaali rakentuu pitkälti ’niistä toisista’ biiseistä, syystä tai toisesta historian välilehdelle jääneistä herkuista.

Vuoden 1981 Fortissimo-albumin menevä Hot City kulkee kuin raiteilla ja pari vuotta vanhemman Jailbirdin lainaralli House Party kestää kyllä toisenkin kerroksen lainahöyheniä. Entäpäs sitten Vince Taylorin kirjaimellisesti legendaarinen Cadillac? Studio ei ole tunnetusti ensiluokkaisin tila taikoa esiin alkuperäisen rock’n’rollin alkuvoimaa, mutta tähän luentaan on saatu sellainen määrä mojoa, etten voi kuin nostaa kädet ylös – tai tarttua niillä kuvitteellisen Caddyn rattiin.

Kunnianhimoa osoittaa myös alkujaan Jim Pembroken kirjoittaman Honey I’m Leaving -raidan vetäminen paljaana ja suorastaan haavoittuvana näkemyksenä. Jytäävä rytmi ja paksut 70-luvun soundiankkurit saisivat monet heikommat loikkimaan yli laidan, mutta Black Devils, Kallio & Louhivuori on toisen luokan orkesteri. Lainata osataan ja kuviot taidetaan, vaan entä se uusi biisi, joka on saanut antaa koko kiekolle nimen? Costello on vanha rock-kettu ja tietysti Get Ready istuu pirtaan kuin alkuperäinen palanen konsanaan, eikä uutta erota vanhasta niin millään.

Get Ready! on studioalbumi, jonka ei paperilla olisi pitänyt missään nimessä onnistua – edes välttävästi. Hurriganes on legenda, jonka versioiminen on aina enemmän ja vähemmän tulella leikkimistä. Vaan ehkäpä kahden alkuperäisen kepittäjän mukaan tuleminen on sittenkin synnyttänyt jotain uutta, jotain ainutlaatuista, jotain rockin voiman arvoista? Luulen niin, vaikka kyynikko sisällä kuiskiikin korvaani samaan aikaan ilkeyksiä.