Maan Tomu: Valossa en näe pimeää, pimeässä valon nään

This is not a dog

Eihän siitä ole juuri vuottakaan kulunut, kun psykedeelisesti sävyttynyttä kitararockia luova Maan Tomu julkaisi itsensä mukaan nimetyn debyyttialbumin. Tuolloin yhtye ei syystä tai toisesta kelpuuttanut mukaan mainiota Kameli-sinkkua, mutta nyt oikeus on tapahtunut – eli Kameli saa liittyä toiseen karavaaniin täysivaltaisena jäsenenä.

Mikäli olisin saanut arvioitavakseni ihka oikean vinyylilevyn, olisin voinut arvostaa enemmänkin kappalejärjestystä, joka rakentuu kahden pääteoksen ympärille. A-puolen käynnistävä nimikappale Valossa en näe pimeää, pimeässä valon nään ratsastaa eeppisen rock-preerian halki tomun vain pöllytessä ja torvien antaessa lisäsävyjä perinteisemmin ymmärrettyjen bändisoitinten rinnalla. Kamelin kulku kävi tutuksi jo vajaa kaksi vuotta sitten, kuten edellä tuli jo todettua, mutta B-puolen tornina folkahtaviakin osia muassaan kantava Kameli kestää vaivatta lähelle 14 minuuttia huitovan mittansa. Vokaaleissa uskalletaan ottaa askeleita harmonioiden suuntaan ja tuota suuntaa kannattaisi vastaisuudessa tutkia rohkeamminkin.

Maan Tomu on sielultaan tuhtia rockia soittava yhtye, mitä ei käy kiistäminen. Alkuperäisen trion viisikoksi täydentävät Joki Luz ja Johannes Silvonen tekevät kuitenkin tuiki tärkeää työtä niin puhaltimien kuin lisäperkussioiden saralla. Kun mukaan mahtuu vielä vieraileva Arttu Silvast jouhikoineen, niin siinähän sitä on rockin riemua vailla rajoja päälle 14 minuutin edestä heti nimibiisillä.

Kokeilevampaa materiaalia B-puolella edustaa sen sijaan ambientin kanssa piirileikkiin karkaava Trans Vojakkala Express, jonka shamanistinen alkuvoimaisuus puhkaisee todellisuuden täyteen reikiä. A-puolen tukiraitana toimii puolestaan Metsälä Special, joka niin ikään lähtee kulkemaan bändille aiemmin tuntemattomammaksi jääneitä kokeellisemman rockin korpimaita. Jouhikko soi, ambientkin lie istuva termi ja rajathan on tehty rikottavaksi.

Toinen pitkäsoitto nostaa panoksia, leventää marginaaleja ja vapauttaa bändin tekemään oikeastaan mitä sille ikinä mieleen sattuukaan juolahtamaan. Eikä kompromisseihin ole tarvinnut tyytyä, joten ryhmän asema on vankka.