Jaakko Soimakallio: Another Life

Omakustanne

Kouvolalainen laulaja/lauluntekijä Jaakko Soimakallio, joka aiemmin tunnettiin artistinimellä DICK, on julkaissut ensimmäisen levynsä vähään aikaan. Aiemmin Desibeli.netissä DICK-nimellä haastateltavana piipahtanut Soimakallio tekee edelleen rikasta mutta intiimiä kitarapoprockia. Eli nimen lisäksi monikaan muu asia ei ole sittenkään muuttunut.

Enkä suoraan sanottuna tähän hätään mitään muutoksen tuulia kaivannutkaan, koska toimivaa systeemiä ei kannata purkaa suotta osiinsa. Soimakallion kyky ammentaa musiikillista voimaa mm. Bowien Ziggy Stardust -vuosista ja Peter Gabrielin aikaisen Genesiksen lähteistä on edelleen hämmentävän vakaata ja vahvaa. Kuulen toisten äänet, ymmärrän väliin jäävät askelmerkit, mutta ne eivät haittaa. Myös hienovaraiset viittaukset menneeseen ovat olennainen osa kokonaisuutta juuri nyt.

Tunteiden kirjo on tietysti näin musiikkia luodessa hyvin herkkä taitolaji. Esimerkiksi keskivaiheilla kuultava nimiraita Another Life soundaa samaan aikaan lohdullisen tutulle ja jollekin täysin uudelle, sekä rahdun arvaamattomalle. Jotain vanhaa ja jotain uutta sisältää myös avausraita To The Whales, joka uskalletaan pitää pitkään pienenä, ja jota ei lopussakaan räjäytetä totaalisiin stadiontaivaisiin.

Jännän svengaava ja jopa ska’n kanssa rajaa jakava Closed Eyes Seeing hurmaa puolestaan tinkimättömällä rentoudellaan ja helppoudellaan, jakaen aina vain uusia kortteja pelattavaksi. Another Life – tämä levy toden totta avaa aivan uudenlaisia elämänkenttiä tutkittaviksi. Pientä pohdintaa ja päänraaputtelua aiheutti puolestaan ankkuriraita Christmas On A UFO, mutta vaikka en täysin ymmärtänyt tekstin kaikkia tasoja (pystyykö kukaan muu kuin Soimakallio?), niin päälle seitsemän minuutin mitta on perusteltu. Kevyesti loungeinen poprock ja rikas sovitus toimikoon todistajinani.

Another Life ei suotta selittele itseään, eikä ainakaan ylenpalttisesti perustele ratkaisujaan. Teksteissä voi nähdä teemoja itsensä etsimisestä ja maailman virtausten voimista, kertojan kaivatessa usein jonnekin muualle, joko ajassa tai paikassa. Guilty paljastaa kuitenkin rakastuneen sydämen ja Never Alone on myös nähtävissä vapauden julistuksena, kun kertoja kirjaimellisesti nostaa kytkintä maisemasta. Hämmentävää tarinankerrontaa, kiehtovia musiikillisia rakennelmia, eikä mikään ole aivan kuten on totuttu – mikä on mitä virkistävintä.