Tigerstedt: Notes

Omakustanne

Oulun seudulta kotoisin oleva Tigerstedt on julkaissut debyyttialbuminsa, joka tekee kunniaa menneille ajoille. Mistään untuvikoista hardcore-orkesterissa ei ole kyse, sillä kokoonpanon juuret juontuvat aina 90-luvulle saakka. Nimiä en lähde sen kummemmin tiputtelemaan, mutta ovat kuusikon kädet ehtineet kiertämään toistakin veiviä eri bändeissä vuosien saatossa.

Perinteisempi ja suorempi hardcore on siis Tigerstedtin juttu ja niin länsinaapurin, kuin ison veden takana olevan lännen vaikutukset kuuluvatkin selvinä läpi. Nopeusmittarin neulan ei tarvitse hakata kroonisesti kaakkoon edes alle kolmen minuutin rykäyksissä, vaan hc toteutuu usein ennemminkin soundeissa ja yleisessä asenteessa. Alkurytinöissä soiva Control painaa tavallaan kaasun syvimmälle permantoon, mutta nytkin taipaleen aikana ehditään tehdä yhtä jos toista. Tarina ei kerro missä määrin tässä kerätään kasaan vanhaa materiaalia ja mikä on uudempaa, mahdollisesti juuri pitkäsoitolle tarkoitettua, mutta yhtä kaikki nippu on tiivis ja teemoiltaan ehyt.

A-puolen lyhyemmistä siivuista sinkuksikin nostettu Holes omaa selvintä tartuntapotentiaalia, etenkin stemmojen ja kurveja tarjoavan sovituksen ansiosta. Post-etuliitettä ja rikkaampaa taustaa henkii taas alkupuolen sulkeva The Most Beautiful Landscape -instrumentaali, melankolisen melodian kääntyillessä särövallin päällä suorastaan viehkeästi. Tämä ei kuitenkaan leikkaa pois tippaakaan terävyyttä, siitä tiikereiden hampaat pitävät huolen.

Kärkikastiin nousee myös B-puolen korkkaava Petroleum, jonka pahaenteinen soundileikki on mainio johdatus Truth Hurtsin takovampaan nieluun. Biisin kiristävät soundit ja pyörteinen kulku tihkuvat tuskaa, tekstin keskittyessä nytkin ihmiskunnan raskaaseen rämpimiseen valheiden ja typeryyksiin soissa. Albumin kiehtovin palanen saattaa silti olla ankkuri Starve, jonka plus kuusiminuuttinen kulku halki karujen maisemien vie ryhmän soundia ja ideaa rohkeasti eteenpäin.

Notes on perinteinen ja tyylinsä tunteva albumi, jota leimaa mielestäni tarpeettomankin tiukka ’oman genren helmoissa’ pysyttely. Hardcore on mainio alkupiste, mutta vuonna 2024 siitä voisi – ja saisi – kyllä työstää jo jotain muutakin. Merkkejä moisesta kehitystyöstä on jo havaittavissa, joten ehkäpä suuntaansa vielä osin etsivä Notes onkin jo askel uuteen suuntaan. Seuraava isompi tallenne tulee kertomaan jo paljon enemmän.