TRAINS: Gold and Honey

CNCD Finland

Covid-ajan projektina alkanut TRAINS on sama asia kuin Stina Koistinen, Ilkka Tolonen ja Ville MJ Hyvönen. Vuonna 2021 julkaistu esikoisalbumi oli vinyyli- ja C-kasetti aikakautta korostaen jaettu kahteen osaan, eli A- ja B-puoleen. Ambient virtasi erittäin rauhaisasti, pehmeästi ja taipuisasti, kunnioittaen genren sävyisiä juuria. Sittemmin levyjä on ilmestynyt yksi vuotta kohden, joten Gold and Honey on jo neljäs pitkäsoitto tiiviissä helminauhassa.

Ambient voi edustaa monia eri asioita, kuten musiikki ja taide aina. TRAINSin triolle ambient on avoin ovi tilaan, johon ainoat rajat tuo kokija/tekijä itse. Saatesanoissa kuvataankin nimenomaan tunteen merkitystä, muodottomuuden tarjoamia rajattomia mahdollisuuksia ja silkkaa hetken merkitystä. Ei tarvita isoja tarramelodioita, toistuvia kaavoja – sääntökirjoja ensinnäkään, äänet voivat ja saavat johtaa tekijöitä. Kolikon toinen puoli on kuitenkin se, että kaikki on tehty omasta kulmasta, eikä satunnaista kuulijaa ole tarkoituskaan tietoisesti miellyttää. Kyytiin voit siis nousta, mutta reitin mahdollisista ilmakuopista on turha esittää valituksia konttorille jälkikäteen.

Gold and Honey on neljän raidan kokonaisuus, jolla nimeämispolitiikka on simppeli. Osat on nimetty järjestysnumeroilla ja G&H II sekä G&H III erottuvat tavallaan teosmaisen kokonaisuuden ydinkohdiksi, osin jo silkan kestonsa ansiosta. Kakkososan eteeriset, ja lähes sanattomilta kuulostavat vokaalit, sekä äärimmäisen rauhallisiksi häivytetyt äänimaisemat luovat seesteisen tunteen, joka jyrkkenee ja tiivistyy loppuaan kohden. Kolmannen osan brutaalin monotoninen äänikuvio tuo uuden elementin mukanaan, vaimean ja vähäeleisen industrial-välikön yhdistäessä vaiheet toisiinsa.

Kiireetön kuljetus ja miltei huomaamaton äänten jalostus ovat avaintekijöitä nyt, kuten halki koko levyn. Yksinkertaisen kierron voima kertaantuu rakenteiden muuntuessa ympärillä ja näin lähes kuudentoista minuutin mitta on kaikkea muuta kuin monotonista – vaikka eriäviäkin mielipiteitä on ympäriltä kuultu. G&H IV ei ankkurina juuri kuvaan mitään uutta ja vallankumouksellista tuo, vaan jättää kuulijan hämmästelemään huminoivien muurien näennäistä muuttumattomuutta.

Gold and Honey on ehdottomuutta huokuva teos, jonka muodollinen tinkimättömyys on kääritty pehmeisiin äänipilviin. Ei todellakaan äänitaidetta kaikille, mutta ainakin totaalisen omanlaistaan.