Tero Lahtinen: Sirpaleita

Omakustanne

Laulaja/lauluntekij� Tero Lahtinen tuli sinkuillaan monesti vastaan korona-aikoina. Kev��n 2021 Rakastunut mies -sinkusta on vier�ht�nyt pian kolme vuotta, mutta biisin kitaravetoinen poprock ei ole liev�ss� thebeatlesmaisuudessaan ik��ntynyt tippaakaan. Ehk� ennemminkin patinoitunut vain arvoaan lis�ten.

Sinkkuja on sittemmin ilmestynyt tuhti pino lis��, ja pari joulusinkkuakin siell� seassa on ollut, mutta adventtivedot on j�tetty esikoisalbumilta pois. Ja ehk� niin on parempikin, sill� debyytill� on hyv� keskitty� olennaiseen ja j�tt�� r�nsyt pienjulkaisuille. Rakastunut mies on n�in ymm�rt��kseni vanhin aiemmin julkaistuista kappaleista. Tuon j�lkeen Lahtinen on tehnyt vakaata ja tasaista ty�t� suomenkielisin poprockin, sek� erityisesti sen iskelm�rockin puoleisella osalla kentt��.

Debyytti ker�� siis monia jo ilmestyneit� biisej�, vaan syntyyk� n�ist� kaikista aineksista ihka oikeaa albumikokonaisuutta? Toistaiseksi uusin ja ainoa t�n� vuonna ilmestynyt sinkku, Ainoo, tuntuu sitovan aiheita onnistuneesti. Toki Lahtinen muustakin osaa kertoa, mutta rakkauden kaipuu, merkitys ja voima ovat merkitt�vi� osia pitk�soiton tarinamaisemista. Huutaa ei tarvitse, s�hk�isist� soittimista j��v�t ry�pyt kokematta, kun huomio kiinnittyy tarinoihin, sanoihin, tunteisiin.

Talvi tulee taas jolkuttelee l�helle countryn, tai pit�isik� sanoa kantrin, vehreit� laidunmaita. Ripaus Amerikkaa ei kuitenkaan myrkyt� ilmaa, vaan antaa ennemminkin lis�� syvyytt� ja vaihtelua ilmaisuun. S� oot mun on kaunis rakkaudentunnustus, joka ei tarvitse isoja ��nivalleja ymp�rilleen ja Kullankaivaja -kappaleen kertoja on oivaltanut jotain ��rimm�isen t�rke�� t�st� el�m�st�. Saattaa siell� Springsteenkin hiukan vilkuilla olan takaa, mutta mit� sitten.

Sirpaleita on nime��n isompi ja ehyempi katsaus Lahtisen matkaan t�h�n asti. Levy� tehdess� b�ndikin on ehtinyt kuulemma muotoutua artistin ymp�rille, joten ei muuta kuin tien p��lle uusia tarinoita etsim��n ja vanhoja kertomaan.