Tero Lahtinen: Sirpaleita

Omakustanne

Laulaja/lauluntekijä Tero Lahtinen tuli sinkuillaan monesti vastaan korona-aikoina. Kevään 2021 Rakastunut mies -sinkusta on vierähtänyt pian kolme vuotta, mutta biisin kitaravetoinen poprock ei ole lievässä thebeatlesmaisuudessaan ikääntynyt tippaakaan. Ehkä ennemminkin patinoitunut vain arvoaan lisäten.

Sinkkuja on sittemmin ilmestynyt tuhti pino lisää, ja pari joulusinkkuakin siellä seassa on ollut, mutta adventtivedot on jätetty esikoisalbumilta pois. Ja ehkä niin on parempikin, sillä debyytillä on hyvä keskittyä olennaiseen ja jättää rönsyt pienjulkaisuille. Rakastunut mies on näin ymmärtääkseni vanhin aiemmin julkaistuista kappaleista. Tuon jälkeen Lahtinen on tehnyt vakaata ja tasaista työtä suomenkielisin poprockin, sekä erityisesti sen iskelmärockin puoleisella osalla kenttää.

Debyytti kerää siis monia jo ilmestyneitä biisejä, vaan syntyykö näistä kaikista aineksista ihka oikeaa albumikokonaisuutta? Toistaiseksi uusin ja ainoa tänä vuonna ilmestynyt sinkku, Ainoo, tuntuu sitovan aiheita onnistuneesti. Toki Lahtinen muustakin osaa kertoa, mutta rakkauden kaipuu, merkitys ja voima ovat merkittäviä osia pitkäsoiton tarinamaisemista. Huutaa ei tarvitse, sähköisistä soittimista jäävät ryöpyt kokematta, kun huomio kiinnittyy tarinoihin, sanoihin, tunteisiin.

Talvi tulee taas jolkuttelee lähelle countryn, tai pitäisikö sanoa kantrin, vehreitä laidunmaita. Ripaus Amerikkaa ei kuitenkaan myrkytä ilmaa, vaan antaa ennemminkin lisää syvyyttä ja vaihtelua ilmaisuun. Sä oot mun on kaunis rakkaudentunnustus, joka ei tarvitse isoja äänivalleja ympärilleen ja Kullankaivaja -kappaleen kertoja on oivaltanut jotain äärimmäisen tärkeää tästä elämästä. Saattaa siellä Springsteenkin hiukan vilkuilla olan takaa, mutta mitä sitten.

Sirpaleita on nimeään isompi ja ehyempi katsaus Lahtisen matkaan tähän asti. Levyä tehdessä bändikin on ehtinyt kuulemma muotoutua artistin ympärille, joten ei muuta kuin tien päälle uusia tarinoita etsimään ja vanhoja kertomaan.