FAZI: Folding Story

Pelagic Records

Musiikki on kliseisesti todettuna kansainvälinen kieli, joten Kiinan Xi’anin suunnilta kotoisin oleva FAZI puhuu maantieteellisestä etäisyydestä huolimatta samaa kieltä kanssamme. Perinteisemmän postpunkin poluilla kulkeva Folding Story on jo bändin viides pitkäsoitto, mutta kokemus on näkemykseni mukaan vain kuultua vahvistava ja syventävä tekijä.

Englanninkielisistä nimistään huolimatta kappaleet esitetään jollain muulla kielellä, luultavimmin alueen valtamurteella/kielellä, eli Jiniksi. Vaan musiikkihan itse on rajat ylittävä kieli, kuten jo totesin, joten annetaan sen puhua. Never Say Forever saa alle viiden minuutin matkan tuntumaan miellyttävällä tavalla loputtomalta. Rauhallinen virtaus ja heleät soundit, viehättävät taustamaalailut ja kaikkea hallitseva tyyni seesteisyys summaavat kaiken oleellisen.

FAZI ymmärtää tummuuden kuuluvan olennaisena osana näiden genrejen kudoksiin, vaan niiden ei tarvitse kääntyä tarpeettomaan synkkyyteen. Tyyneys ja rauha voivat kukoistaa varjonkin puolella mitä rikkaimmissa väreissä. Hieman myöhemmin Body / Mind / Soul nousee kraut rockin poukkoilevaan junaan ja matkaa kohti Joy Divisionin asemaa. Elementit ovat tietysti tuttuja ainakin tuhannesta muusta yhteydestä, mutta FAZI onnistuu silti soundaamaan raikkaalle, erilaiselle ja uniikille.

Perinteisempää postpunkkia edustava Eye in The Sky pumppaa vauhtia ja muuntaa liikkeensä positiiviseksi lämmöksi. Vigil on saman kolikon varjoisampi puoli, vaanivammin asteleva ja lähemmäs hiljaisuuden muureja uskaltautuva teos. FAZI osaa antaa riittävästi vihjeitä, ärsykkeitä ja reunamerkkejä, jotta reitiltä ei eksy, mutta toisaalta kaikkea ei myöskään avata. Bändin soundin vahvuus, lämpö ja kyky muuntua hetkessä nousevat toistuvasti arvoon.

Died in Wind huokuu jännitteistä energiaa, jonka täydestä luonteesta ei myöskään ole tarkkaa varmuutta. Alkuvoimaiset huudahdukset ja bändin herkin käsin jauhama kuvio tuntuvat olevan palapelin palasia, jotka asettuvat kuulijan edessä taianomaisesti paikoilleen. Rikkaan potretin täydentää avauksena kuultava Invisible Water, joka ei aluksi tuntunut lainkaan asettuvan osaksi muuta levyä. Jokin pyhä on läsnä ja veden loiskinta ohjaa ajatuksia kansikuvaan. Mikä on tuo meri, jonka äärellä hahmo seisoo? Mitä se edustaa ja kätkee, mihin se johtaa?

Suoria vastauksia ei tietenkään ole, ja kuka moisia ensinnäkään haluaisi. Folding Story onkin oma tarinansa, oma lukujen joukko, jolla postpunk kuulostaa jälleen virvoittavan tuoreelta.