The Odorants: Love Songs Never Die

Striped Records

The Odorants osui ensi kertaa kohdalleni jo joskus 00-luvulla, muistaakseni Beat The Odorants -kiekon tiimoilta. Yli kaksi vuosikymmentä myöhemmin törmäsin ensiluokkaista kitarapunkpoprokkia soittavan bändin uuteen sinkkuun, kun Car Radio osoitti taian olevan yhä hallussa. Näiltä pohjilta oli helppoa tarttua myös ryhmän uusimpaan pitkäsoittoon.

Toinen telakalta paluun jälkeen julkaistu albumi on takuuvarmaa The Odorantsia, suurimman osan raidoista mahtuessa tunkematta alle kolmeen minuuttiin. Riffit ovat aina olleet soiton olennaisinta ydintä, mutta toisessa vaakakupissa melodiat pitävät sinnikkäästi puoliaan ja harmoniatkin luontuvat alkujaan Seinäjoen suunnilla perustetulta ryhmältä. Stemmat kajahtavat oikeissa kohdin, kitarat jauhavat sekä surraavat, eikä mikään varsinaisesti yllätä satunnaista kuulijaa – ja silti olen positiivisesti yllättynyt. Bändi saa näet kaiken kuulostamaan uudelta, helpolta ja raikkaalta, vaikka todellisuudessa kierrossa olevat palaset ovat jo ties kuinka monetta kertaa käytössä.

Back To You ei ole tätä kirjoitettaessa mahtunut vielä sinkkujen joukkoon, mutta ripauksen melankolinen ja supertarttuva veto saa välittömästi korvan kallistumaan puoleensa. Sama tarina koskee nimiraitaa, sillä moni bändi olisi tehnyt faustisen diilin Love Songs Never Die -biisin kaltaisesta helmestä. Akustista kitaraa potrettiin tunkeva Same Freeway rikastaa kiekkoa ja Night of the Living Dead paahtaa niin jenkkiläistä ohituskaistaa punkrokkeineen, ettei mitään rajaa. The Odorantsin supervoimilla kaikki tuntuu vain taittuvan kuten pitääkin.

Entäpäs sitten ne sinkkuherkut Car Radion takana? Goodbye 219 nappaa kiinni alligaattorin voimalla ja nimensä veroinen Transylvanian Shredder puristaa vauhtia aina vain kovemmaksi, popkoukkujen osuessa kaiken kiireen keskellä yhä kohdilleen hurjalla prosentilla. Funeral nostaa jalkaa kaasulta ja melankolia puhkeaa täyteen kukkaan kertosäkeessä, joka – jälleen kerran – tarttuu kiinni nopeasti sekä pysyvästi. Sinkkuja tai ei, osumia ropisee tasaisesti tauluun.

Love Songs Never Die viistää läheltä täydellistä punkrock-kiekkoa, jonka ainoaksi heikkoudeksi voi pienin varauksin laskea turhankin tiiviin perinteisyyden. Toisaalta yhtye hallitsee niin totaalisesti tonttinsa, että albumia voi pitää oman genrensä malliesimerkkinä. Aika kuluu, mutta sen ei tarvitse kuluttaa, joten rakkauslaulut soikoot ikuisesti.