Kormus: Pippalomania

Live Rock Finland

Kormus väänsi vuonna 2023 rokkenrollia niska limassa, mutta terve virnistys lärviin iskostuneena. Pippalomania onkin peräti vuoden toinen pitkäsoitto, jolla kolme uudelleenkäsiteltyä Kormus-vetoa saavat seurakseen sen verran biisejä, että albumin mitat täyttyvät. Juuri ja juuri, mutta täyttyvät kuitenkin.

Maailma muuttuu, Kormus ei niinkään, mutta muutokset tuulet ovat saavuttaneet nyt myös bändin perinnetietoisen leirin. Kaikki biisit on säveltänyt tällä erää itsensä Costello Hautamäki, joten yhtymäkohdat saman kylän isompaan bändiin ovat ilmeisiä. Samalla kormuslaiset pääsivät toteuttamaan nuoruutensa haaveita, kun mestaruussarjan tekijä liittyi hetkeksi mukaan joukkoon – demolähteenä nyt ainakin. Yö-coveri Kuuhullu on jo ajatuksen tasolla rohkea siirto, mutta eipä pupu ole Kormuksen pöksyyn ennenkään pesäänsä tehnyt.

Rock’n’roll soi ja soundit on pidetty kustannustehokkaasti ns. välittöminä. Eli tarpeeton soundihiukkasten hinkkaus on jätetty muille, eikä kaikkia roiskeita ole siistitty pois luonnetta tuomasta. Tämä ei tarkoita missään nimessä sitä, että esimerkiksi Vedetään nakit tonite olisi mitenkään hutiloitu, tai väärällä tavalla humoristinen rälläys. Työn taso on yhä vähintäänkin riittävän tarkkaa ja kovista tekijöistä koottu ryhmä puksuttaa kuten ykkösluokan rokkiorkesterin kuuluukin. Kitaran, basson ja rumpujen ikiaikaista kolmikantaa rikastetaan koskettimilla ja tarvittaessa puhaltimillakin, mitä vain show milloinkin sattuu tarvitsemaan. Tekstit ovat puhtaan kormusmaisia, niin hyvässä kuin pahassa, yleisö tietää mitä yleisö saa.

Onhan tämä hiukan matalaotsaista rockin räimettä, vaan minkäs teet kun Charmi puraisee. Vuoden kummallekin albumille mahtunut Sekoillaan saa verenvaihdon myötä puoli minuuttia lisää elämää ja huippunopea kaahausraita sulkeekin levyn tyylillä. Tästä tässä on jatkuvasti kyse, ei muuta, eikä enempää myöskään tarvita. Hiukan pieni annos albumiksi ja noita vanhoja tuttuja biisejäkin vielä mukana, mutta vakaa perustaso pidetään yllä.