Let´s Eat Them: Let´s Eat Them

For Ixion Records

Let´s Eat Them ilahdutti Desibeli.netin joukkoa lähettämällä ihka oikean tuplavinyylilevyn toimitukseen. Mm. Stoogesista ja garagen modernimmista tekijöistä innoittunut bändi ei säästellyt debyyttialbuminsa kohdalla, vaan kerranhan täällä vain eletään.

Kokonaisuudella on neljä puoliskoa, ja kokonaisuuden rakenne on siitä jännittävä, että seuraava puolisko on aina edellistä pidempi. Alkuun kuullaan hiukan yli puolentoista minuutin mittaisia garagepommeja, biisien mitat kasvavat kuin huomaamatta ja lopussa odottaakin jo lähes 8 minuuttinen Nature’s Evil -jätti. 16 raidan pituinen matka pisteestä A pisteeseen B ei ole ainakaan tylsä, etenkin kun pinnan alta paljastuu aina vain enemmän tavaraa.

Alkuun kuullaan siis nopeampia luonnoksia ja välittömämpää laskettelua. Surf maistuu makealta 2000 Yearsin veikeässä veivauksessa, eikä Money Soon vain lupaile parempia päiviä tulevaksi, vaan musiikillisesti kultaiset päivät ovat tässä ja nyt. En havaitse minkäänlaisia ongelmia biisimittojen venyessä B-puolella, sillä yhtye saa hyödyntää laajempia kankaita aina vain värikkäämpien teosten luomisessa. Muoto palveleekin toistuvasti tarkoitusta ja biisit kokonaisuutta, jopa näin erilaisessa kokonaisuudessa.

Hohottaako Slavesin alussa itsensä joulupukki, vai kuka on tuo ruoskan toisessa päässä lomasta haaveileva pomo/orja? Helen of Troy siirtää eeppisen tarinan kaunottaren tämän päivän haaveisiin, pehmoisen rakkauslaulun paljastaessa yllättäviä puolia kertojista. Toki ironia vilkuttelee peileistä ja satiiri näyttää pitkään nenää taustalla – vai näyttääkö? Kukin kuulija saa olla tilanteen valtias vuorollaan.

Garagesta löytyy voimaa, mutta Let´s Eat Them osaa tähyillä tonttiaan kauemmaskin. Space Renegades pystyy nostamaan osakkeita lähes neljän minuutin mittaisella, astetta psykedeelisemmällä vedolla, jonka ydin on loistelias melodia. Ykkössinkku Spiderfighter ottaa ilon irti woo-hoo -taustalauluista ja antaa garagekitaran laulaa vain. Vähintään yksi annos on hilpeää nostalgiaa, rautalangan puskiessa säröisen soundin sekaan ihan hiukan vain, ja hauskaahan tätä on kuunnella.

Let´s Eat Them ja makoisalle maistui. Saisinko siis santsiannoksen, kiitos?