Lopunajan viihdeorkesteri: Tuleva uni

Omakustanne

Monet ovat sit� mielt�, ettei musiikilla voi maailmaa muuttaa � eik� saavuttaa muutenkaan mit��n oikeasti t�rke��. No, jokaisella on mielipiteens� ja Lopunajan viihdeorkesteri taitaa olla t�sm�lleen toista mielt� asioista. Nyt otetaan kantaa, nostetaan kissat p�ydille ja pyyhit��n niilt� pois niin liinat kuin hopeatkin.

Erikoisfolkiksi ja folkrockiksi kutsuttu musiikki puhuttelee jo sellaisenaan, lyriikat viel�kin enemm�n, kun debyyttialbumin kahdeksan raitaa ja noin 40 minuuttia julistavat ohjelmansa. Avausraita Tied�n ja tunnen ottaa kantaa sotaan ja ihmisluonnon sis��nrakennettuun laiskuuteen, joka saa helposti sivuuttamaan toisten ongelmat, jos ne eiv�t keikuta liiaksi omassa lammessa lilluvaa venett�. Parempi olisi kuitenkin her�t� itse ajoissa, eik� sitten kun on jo liian my�h�ist�, joten viihdeorkesteri yritt�� toimia her�tyskellona.

Lokakuinen ykk�ssinkku Mit� mieless�is n�it? sanailee nokkelasti, ehk� bobdylanmaisestikin, antaen kuulijalle runsaasti pohdittavaa. Itse musiikki on sielukasta ja svengaavaa americanaa, johon on onnistuttu upottamaan niin huuliharppua kuin hitusen pohjoista folkkiakin. Heti per��n kuultava Tuleva uni on niin ik��n sinkku, mutta luonteeltaan ja hengelt��n tyystin toisenlainen. Huomattavasti hiljaisempi, tunnelmallisempi ja soundeiltaan syvemm�ll� uiva kappale ottaa todella aikansa, py�ritellen unenomaisia palasiaan k�rsiv�llisesti.

Akustisen folkpopin ja s�hk�isen folkrockin v�list� rajaa on toisinaan turha piirrell� kartoille, kun parhaat tulokset hy�tyv�t usein aidan kummankin puolen antimista. Vai oliko siin� nyt mit��n aitaa ensinn�k��n? Sanoissa piilee halki levyn voimia, joiden tulkinta annetaan � ja uskotaan � pitk�lti kuulijan kontolle. Sekin on vastuuta.

Maailma sinkkujen takana on v�hint��nkin yht� rikas. Siell� Viimeinen norsu ottaa lunkimmin trumpetin t�r�hdelless� ja Lopunajan serenadi kaikuu my�s kaihoisammin usvaisissa iltah�m�riss�. Surumielisyys ja melankolia hallitsevatkin mittavia aloja, eli tulevat unet eiv�t n�yt� kovinkaan ruusuisilta. Onneksi b�ndi muistaa sent��n iske� v�lill� k�tt� polveen ja polkaista py�r�ns� reippaampaan vauhtiin.