Macroplastic: Pure Multicolor Nonsense

Muovilevyt

Vapaamuotoista improvisaatioelektroa, lukee Utra-duon pohjalle rakentuvan instrumentaaliyhtye Macroplasticin debyyttialbumin saatteessa. Tuo luonnosmainen kuvaushan ei vielä paljoa kertonut alussa, mutta kansitaide antoi jo vihiä syvästä rakkaudesta kasarin synamestareita kohtaan. Ovatko Esko, Tuisku ja Aleksi siis uudemman ajan giorgiomorodereita, mecoja vai enemmänkin düsseldorfilaisia krautmaistereita?

Absoluuttinen totuus ei taida löytyä yhdestäkään noista vaihtoehtoista, mutta arvelen suunnista jokaisen vaikuttaneen ainakin jollain tavoin Macroplasticin runsassynaisen universumin muodostumiseen. Viimevuoden puolella verkkoon ehtinyt Footstep Demon ei varsinaisesti herätä demonisia tuntoja, mutta pikseliset äänikentät, tuikahdukset, piipitykset ja koko bittiläjän yhteen keräävä rummutus toimii kyllä kelpo aikakoneena.

Varhaiset muistot konsolipeleistä ja joistain alkukantaisimmista autopeleistä tulvivat mieleen niin sinkun kautta kuin monilla muillakin raidoilla. Retroisuus ei kuitenkaan ole valintoja lukitseva sääntö, tai mikään kultainen vasikka, vaan lähinnä marginaalipapereista löytyvien huomioiden lähde. Spacediscon tuikkeen ja progehtavan avaruusrockin väliin tipahtelevat numerot kiusaavat aikaleikeillään ja soundeillaan, mutta ilomielisesti ja vain asianmukaisesti härnäten.

Mikä erottaa Macroplasticin monesta muusta samoilla apajilla kalastelevista orkista on kuitenkin se, että bändi on vetänyt ison osan materiaalista ns. elävänä purkkiin. Näin soittoon – olkoon se sitten kuinka synapitoista tahansa – on saatu elävyyttä sekä hengittävyyttä mukaan. Näin Future Wild West kirjaimellisesti groovaa ja isoa soundia naamalle työntävä Deep Space Deep valjastaa rakettiinsa poimuvoimaa. Ctrl Enter survoo funkin kolmeen somaan minuuttiin ja OK OK vinkkaa uudenkin vuosituhannen olevan kuvassa mukana. Musiikki menee alati eteenpäin, se pyrkii positiivisuuden sekä reippauden kautta nousemaan rönsyillessään alati ylemmäs.

Synat siis svengaavat ja ambient nidotaan progerockin kanssa samaan elektropopin alustaan tuosta vain. Tämähän on totta tosiaan vapaamuotoista improvisaatioelektroa, jossa mahdollisuudet ovat korvanneet rajat ja säännöt imaistiin jonnekin mustaan aukkoon jo aikoja sitten.