Kielo Kärkkäinen: Näkijä

Texicalli Records

En osaa enää sanoa, mitä varsinaisesti odotin Kielo Kärkkäisen uudelta levyltä alkujaan, mutta sen tiedän, että olin aluksi hätääntynyt Näkijän uudenlaiseen maailmaan hiljalleen tutustuessani. Levyä pohjustanut Valkovuokkonäyt / Lahja (kahdelle) -tuplasinkku tuntui kaikessa svengaavuudessaan ja menevyydessään tempaisevan minut irti vuoden pimeämmän puolen harmaudesta, vaan mihin tuo fiilis jäi pitkäsoitolta?

Näkijä on sielultaan kiistatta pohtiva ja tummasilmäinen vieras, johon halusin kuitenkin tutustua paremmin. Seestyneet linjat arveluttivat, vaikka pinnan alla vaikuttikin kulkevan arvaamattomia jännitteitä. Periaatteessa Kärkkäinen ei ole muuttanut mitään olennaista tavassaan luoda folkahtavaa poprockia laulaja/lauluntekijä -kulmalla, mutta niin tekstien kuin säveltenkin puolella jokin on silti eri tavoin kuin ennen. Resepti on tuttu, mutta mausteet – tai osin niiden pois jääminen – paljastavat erilaisia sävyjä itse perusaineksista.

Avausraita Tarvitaan aikaa ottaa todella aikansa, kertojan toppuutellessa kaikkea ja kaikkia sangen epäkärkkäismäiseen tapaan. Kiireettömyys ja helposti ohikiitävien hetkien arvokkuus ovatkin yksi kantava teema koko albumilla, jonka kamareissa seinät tuntuvat verkalleen siirtyvän kauemmas ja kauemmas. Yön silmä on auennut näkee kuvainnollisesti sokeiden silmien edessä konfliktin, jota edes keinuvan menevä folkpop ei saa ratkottua pois. Jännitteitä ja voimia on hankala tulkita, mikä on saattanut olla tarkoituskin. Ajattelen häntä jota ei ole käsittelee ymmärtääkseni lapsettomuuden tuskaa, eikä melankolian viltteihin kääritty Yhä jätä ankkurina ainakaan nostattavia nuotteja taakseen.

Olin aluksi kiistatta hämmentynyt, vaan Näkijä lähti kuin lähtikin aukenemaan ja kasvamaan kuunteluiden myötä. Tai ehkä minun piti vain puristaa vähemmän ja antaa musiikin puhua valitsemallaan kielellä, ken tietää. Hitaammat numerot, kuten vaikka todellisuudessa suorastaan taianomainen Aamu vuorilla, tai Uivat naiset paljastavat verkkaisesti sielunsa ja jopa alle minuutin mittainen Lepopaikka jäsentyi lopulta osaksi isompaa teosta, osuvasti nimettyä Näkijää.

Näkijä on erilainen levy, johon tutustuminen ja tottuminen on allekirjoittaneella yhä kesken, mutta aika näyttää mihin kaikki lopulta johtaa.