Anni Kiviniemi Trio: Eir

We Jazz

Anni Kiviniemi Trio soittaa instrumentaalimusiikkia, jonka yksi lähtöpiste on moderni jazz. Yhdysvalloissa kotiaan pitävän Kiviniemen musiikillinen maailma rakentuu kuitenkin huomattavan rikkaista, laveista ja osin yllättävistäkin tasoista. Kiviniemen säveltämissä kappaleissa onkin huimat määrät kulmia, kaaria ja sfäärejä, joita pianoa soittava Kiviniemi, bassotaiteilija Eero Tikkanen ja rummuista vastaava Hans Hulbaekmo kartoittavat rohkein mielin.

Vain trio itse tietää kuinka paljon sovitukset ovat muuttaneet alkuperäistä materiaalia, mutta arvelen työstövaiheen olevan huomattavan. Saatesanoissa korostetaan myös improvisaation merkitystä, vaikka lähtöpisteenä toimiikin aina Kiviniemen idea, jota lähdetään sitten innostunein mielin muokkaamaan ja jalostamaan. Eli kyseessä on valistunut bändijohtajuus, jossa mikään ei ole kiveen hakattua ja kaikki joustavat tarpeen vaatiessa. Orgaanisuus ja kulttuurillinen vapaus tuovat tuulia niin Afrikan, Euroopan kuin mahdollisesti hiukan Aasiankin eri kolkista, mutta trion soitto ei hajoa mahdollisuuksien petollisiin rajattomuuksiin.

Jälkimmäisen puoliskon avaava Atoms tuntuu esimerkiksi hetkittäin jo sirpaloituvan täysin, pianon vaellellessa ja rytmiryhmän seilatessa eri tuulien mukaan. Todellinen taika tapahtuu kuitenkin siinä hetkessä, kun palat kohtaavat toisensa, visio kirkastuu ja näennäisen irrallisista osista syntyy jotain uutta ja ihmeellistä. Sama taianomainen eheys kumpuaa avausraita Tiu Droparin svengaavammista saumoista, mikä tosin saattaa vaatia parikin kuuntelukertaa enemmän.

Mitaltaan mammuttimainen ja nuoteiltaan hetkittäin hyvinkin minimalistinen Arguably jakaa albumin kahteen osaan, miltei kahdeksanminuuttisen ja erittäin elokuvamaisen äänimatkan viedessä kuulijat tyystin uudenlaisten rantojen luokse. Miellän raidan öiseksi matkaksi, hiljaisuuksien puristuessa hetkittäin jo iholle ja lievän surumielisyyden kulkiessa pianon koskettimilla. Rumpujen lyhyet kiihdytykset ja basson syvä ääni eivät kuitenkaan anna raidan painua aaltojen alle.

Rennoimmillaan trio lienee päätösraita Choralin verkkaisessa aaltoilussa, viisiminuuttisen äänimatkan jäsentyessä vaivattomasti. Hieman vinommalla kulmalla varustettu Judy saattaa kuitenkin varastaa show’n tuolla sektorilla, veikeän kulkunsa ja arvaamattomien askeleidensa voimalla.