Suosikki: Sä oot meistä se kaunis

Soit Se Silti

Keväällä 2022 vaikutuin kuinka kovassa nosteessa ”Tampere-indien superyhtye” Suosikki olikaan. Ei se oo tyhmää -debyyttisinkku osasi ruksata kaikki oikeat laatikot postpunkahtavalla ja suomirokahtavalla soundilla, sortumatta kuitenkaan nostalgian makuiseksi pastissiksi. Tekijät olivat osin hyvinkin kovan luokan konkareita, mutta soitossa rutiinin harmaus ja tylsyys loistivat poissaolollaan.

Suosikki osasi napsia menneestä täsmälleen oikean määrän aineksia, mikä kertoi harkintakyvyn tarkkuudesta. Motorikin pieni sivujyrä ja uuden aallon poprokkaava asenne auttoivat melodian tukitöissä, perusasioiden toimiessa painollaan. Vuoden 2022 esikoisalbumi Tämä tulee sattumaan anyways summasi alkukiidon ja nyt ollaan jo toisen pitkäsoiton kohdilla.

Kumpikin vuoden 2023 sinkuista on päässyt mukaan ja itse asiassa marraskuinen Aaltoihin saa avata koko albumin. Ilmavan nostattava poprokkis naksuu kuin saksalainen moottori, pohjoinen melankolia silaa pinnat ja synapoprockin kasariset opit on päivitetty tämän päivän vaatimusten mukaisiksi. Pienet kosketin- sekä kitaralisät tekevät taikojaan vokalistin puolilakonisen ja tilanteeseen sopivan ilmaisun reunoilla. Levyn loppupään kahinoissa kuultava Surfaa ja painaa on saman muodon rokimpi ilmentymä, joka niin ikään hipoo täydellisyyttä.

Keskemmällä levyä kuultava Pian ylös taas ottaa saman ydinpaketin ja koristelee sen brittiläisen kitarapoprockin tummemmilla vaatteilla. Tekisi mieli huutaa ilmoille smitshit, curet ja niiden muiden nimet, mutta annetaan kunnia nyt itse biisille sekä tamperelaisille. Brittisektoriin posahtaa myös ankkuri Lasinsirpaleita, jonka soundikikkailut tasapainoilevat rajoilla, mutta tuovat voiton kotiin – taas.

Tulevia sinkkuja on vaikea ennakoida, mutta todellinen täsmäisku kuullaan puolivälin tienoilla. Siellä näet menevä, svengaava ja nuorekas Kaikki jengi tsiigaa jytää tiensä pienoisella diskorokin lisätyönnöllä halki parketin. Garagepitoisuudet nousevat nimestään huolimatta suomeksi esitetyllä Power Through -vedolla ja alle kahteen minuuttiin käpertyvä Suunnistaja sulkee levyn toimivimman biisikolmikon. Pikataival huimasta menosta puoliakustiseen tunnelmointiin on lyhyt, tehokas, puhutteleva ja kiistattoman onnistunut.

Suosikki tekee kaiken helpon näköisesti ja saa kolhitun kromin muuttumaan upeimmaksi platinaksi rockin supervoimillaan. Yhdeksän raitaa, ei ainuttakaan hutia ja muutama sydämestä syvältä kouraiseva hetki: eli moderni klassikko.