Nuoruus: Nuoruus

This is not a dog

Napakasti nimetty Nuoruus on Kalle Kaurasen vuonna 2018 perustama kitararockyhtye, jonka ensimmäiset viralliset biisit saatiin ulos jo ennen pandemiaa. Debyyttipitkäsoitolle mukaan ovat kuitenkin mahtuneet vain viime vuoden puolella ilmestyneet kolme sinkkua, jotka kaikki on sysätty vieläpä albumin jälkimmäiselle puoliskolle.

Garageisen energinen soitto ja kova kiire pitävät jopa päälle neljäminuuttiset siivut liikkeellä niin, ettei sammal tartu tahi tylsyys iske taatusti keneenkään. Itse asiassa bändin terhakkaan energiseen ja lievästi ADHD-tyyppiseen vauhdikkuuteen otti aikansa tottua, koska tältä levyltä ei suvantoja löydy, vaan ehkäpä se on yksi nuoruuden tärkeimmistä pointeista. Vahva elementti on myös vokaalivalli, johon viisi yhtyeen viidestä jäsenestä ainakin krediittien mukaan osallistuu.

Omanlaisensa huippuhetki koetaan, kun lähemmäs kuutta minuuttia ulottuva instrumentaaliraita Hakkaa lujaa toteuttaa otsikkonsa oppia. Kaksi ensimmäistä minuuttia taotaan krautahtavaa rockia, uusi alku antaa melodialle hivenen lisähappea, mutta pian ollaan taas hakkuuhommissa ja halkoa syntyy. Sinkuista haltuun kannattaa ensi tilassa ottaa taontaa jatkava JJ, eikä levyllä välittömästi edellisen perään soiva Hän kertoo olevansa jätä taatusti kylmäksi. Kuusaripitoisuudet huitovat näillä kohdin jo lähellä kattokruunua, mutta senkin Nuoruus kääntää riittävän usein edukseen.

Mikä pistää hieman harmittamaan on puolestaan se, että hätäily on kutistanut Anna mun jytää ja Onks sil välii -raidat enemmänkin luonnoksiksi kuin oikeiksi biiseiksi. Ymmärrän välittömyyden ja hauskanpidon olevan tärkeän polttoaineen, mutta hyvä biisi olisi aina hyvä biisi – jos se vain tehtäisiin valmiiksi asti. Kulmakarvoja kohottelee myös Ei kiirettä, jonka puoliweezermäisyys olisi niin ikään ansainnut kunnon mahdollisuuden.

Nuoruus on toilailujen aikaa ja kuohuvaa aikakautta leimaa omaan erehtymättömyyteen uskominen. Näin yhtye on uskollinen nimelleen, vaan olisi siitä enempäänkin, väittäisin.