Tepa Lukkarinen: Countryman

SUPERLALA

Tepa Lukkarinen on pitkän matkan kulkenut vanhan koulukunnan roots-muusikko, jolta luonnistuu myös countrympi materiaali ison maailman malliin. Lukkarisen kipparoima De Soto -yhtye onkin jo esiintynyt Desibeli.netin sivuilla, mutta Lukkarisen soolotyöt ovat jääneet toistaiseksi rauhaan.

Itse asiassa Countryman ilmestyi jo viime kesänä, mutta fyysinen kappale albumista saapui Desibeli.netin postilaatikkoon vasta lumien myötä. Kaiken musiikin itse kirjoittanut Lukkarinen on saanut vetoapua joihinkin teksteihin Albert Ljungilta, mutta muuten kyseessä on artistin itsensä tuottama soolokiekko alusta loppuun saakka. Studiossa on toki avittanut kovista muusikoista koottu yhtye taustalaulajineen kaikkineen, mutta kaikkea tuntuu sitovan yhteen yhden hengen visio. Niin hyvässä kuin pahassa.

Aiemmin ilmestyneistä sinkuista kaihoisa When The Sun Goes Down iskee kohdilleen ja myös My Life pitää esimerkillisesti kaistansa, mutta muuten tyylikirjo on allekirjoittaneen makuun jo asteen turhan värikästä. Yhdeksän raitaa kun ovat yhdeksän hyvin erilaista lukua ja näkemystä, jotka jäävät kaipaamaan mielestäni selvempiä reunoja tai kehyksiä. Maisemat ovat avoimet, sitä en kiistä, mutta ettei karjalauma nyt pääsisi levittäytymään jo liiankin isolle alalle?

Onnistumiset auttavat asiaa ja nostavat kummasti levyn profiilia. Countryman-kappale soundaa hiukan pastissilta, mutta sydän on kohdillaan ja sillä päästään pitkälle. Lady and Me keventää tunnelmaa monta astetta, venkoillen virne naamallaan amerikkalaisen countryn hilpeämmillä preerioilla. Tyystin toisenlaisesta naisesta kertoo taas tunnelmallinen ja yllättävänkin loungeinen Cinderella, bluesin hiipiessä huoneeseen sinisten ja silkkisten soundien siivellä.

Lukkarinen tietää mitä tekee ja haluaa, mutta tällaista kiekkoa kuunnellessa käy selväksi pientä piiskurin vikaa oireilevan tuottajan merkitys. Countryman on kuitenkin taidolla tehtyjen raitojen joukko, josta alan ystävät löytävät taatusti paljon arvokkaita palasia.