Aivokuolleet: Verta ja hikeä

Humu Records

Aivokuolleet pääsivät yllättämään iloisesti puolitoista vuotta sitten ilmestyneellä Verta ja hikeä -sinkulla. Olivathan iisalmelaiset monikaistarokkarit jo julkaisseet nipun sinkkuja aiemmin, mutta jotenkin ne kaikki vain olivat jääneet huomiotta. Komean C-kasetin alejandrojodorowskymainen kansikuva sai pohtimaan moniakin asioita, eikä sisältö ollut ainakaan sitä simppelimpää.

Rock. Siitä on hyvä aloittaa, koska tuon vanhan ja luotettavan varjon alle nämä kaikki 13 raitaa kai helpoimmin mahtuvat. Suomenkielisyys on yhtyeelle voimavara, jota myös osataan käyttää ilahduttavan monella eri tavalla, sanojen voiman todella tuntuessa ihon alla. Punk-räpin, spoken wordin ja perinteisemmän laulun rajat ovat pelkkiä veteen piirrettyjä viivoja, joista voisi länkyttää loputtomiin. Annetaan kuitenkin muodon olla ja keskitytään itse sisältöön.

Miks sul ei oo koskaan helppoo näkee ihmisen puolityhjän ja kitkerään aineeseen tottuneen lasin takana, melankolisen kitaramelodian istuessa kohdilleen ja kertsin kohotessa kentmäisiin sfääreihin. Gilmour yllättää suorastaan filosofisella pohdinnallaan, jossa elämän mysteerit ja kysymykset sinkoilevat edes ja taas kuin flipperin bumpereihin juuttuneena. Eikä musiikki jää rahtuakaan sanojen varjoon, sillä kuulaan kohottava poprock svengaa, tarttuu ja ottaa melodiastaan vähintään sata prosenttia irti.

Aivokuolleet on löytänyt itselleen paikan, jossa soundit ja temput ovat tuttuja, mutta silti kaikkea leimaa tuoreus, raikkaus ja yllättävyys. Sanat osuvat kovilla prosenteilla kohteisiinsa ja kuulija saa usein itse päättää, että millä puolen lasiseinää, tähtäintä, muuria tai vaikkapa pöytää sitä onkaan. Asioissa kun tahtoo olla usein enemmänkin kuin kaksi puolta, ja ei kuitenkaan. Elämän vaikeus on valinnoissa, koska siten tulee suljettua aina jotain takanaan. Saatan olla väärässä, mutta uskoisin tuossa piilevän yhden levyn teemoista.

Musiikillisesti Aivokuolleet on myös liikkeellä tuoreilla pelloilla, joista saa kasvatettua paljon ja kaikenlaista. Räp-punk-rock-spoken word -sekametelisoppa onkin kaikkea muuta kuin sekavaa.