Maja Mannila: Seasons

Omakustanne

Soulahtavan ja vahvan lauluäänen omaavan Maja Mannilan puolentoistavuoden takainen debyyttialbumi Up and Down esitteli vahvuutensa löytäneen laulajan, säveltäjän ja pianistin. Siinä missä esikoispitkäsoitto oli vuosien varrella kertyneen materiaalin summaus, ryhtyy Mannilan toinen albumi avaamaan rohkeammin uusia linjoja.

Levyn saatekirjeessä Mannilaa kutsutaan jazzvokalistiksi, mutta tuo on vasta yksi puoli isommasta totuudesta. Uusi jazzkin kiistatta luonnistuu, mutta englanninkieliset kappaleet osoittavat myös modernin soulin, popin ja jopa r’n’b -fiilistelyn taipuvan laulajalta tuosta vain. Näissä syvissä vesissä on tärkeää, että kuulija uskoo kuulemaansa, sielukkuus on kirjaimellisesti puhallettava sanoihin, jotta kyseessä ei ole vain jälleen yksi taustatapetoija. Enkä vedä tippaakaan kotiin päin, kun nostan Mannilan käden voittajana ylös näissä koitoksissa. Todistusaineistoksi tarjoan mm. sinkkubiisejä Seasons ja Cheap Wine, jotka kumpainenkin nojaavat vahvasti vokaalivoimaan ja monipuoliseen äänenkäyttöön.

Eikä Mannilan tarvitse rakentaa kaikkea silkkaan vokaalitaituruuteen, sillä itse kappaleet nousevat myös ilmaisun tasolle – ja toisinaan jopa ylemmäs. Lights Up uskaltaa tempaista itsensä lähemmäs gospelin voimallisuutta, akustisesti silatun muodon korostaessa katon korkeutta. Mannilan tapa liukua maisemasta toiseen ansaitsee myös kiitokset, etenkin kun isoa kuvaa ei rikota prosessissa. Perinteisempi soul/blues -helmi 5 Days in May saa koskettimista lisää juurevuutta ja Your World suorastaan funkkaa sekä groovaa, kierrosten kohotessa napakasti soittavan bändin koneessa.

Hattua tuleekin näissä kohdin nostaa myös Maja Mannila triossa soittaville rumpali Severi Sorjoselle ja basisti Johannes Granrothille, jotka ovat osallistuneet ison osan sovittamiseen, sekä muuhun työhön levyn taustalla. Ydin on tietysti Mannilan kirjoittamassa materiaalissa, vaan näin korkeatasoista toteutusta ei voi liiaksi kehua ja levy on selvästi ryhmätyön hedelmä.

Seasons on monipuolinen ja vahva albumi, jolla Mannila uskaltaa laventaa ilmaisuaan ja musiikin spektriä. Modernimpi henki ei sulje pois historiaa, ja etenkin sovitusten saralla työn hienosyisyys saa kerran toisensa jälkeen vain pysähtymään ja oikeasti kuuntelemaan musiikkia.