Ikiranka: Sydänmaa

Kuu Records

Ikiranka osuu koriin, jossa lukee huomiota herättävän kookkaasti: ’jotain muuta’. Äänitaidetta toistuvasti lähentelevä instrumentaalialbumi on koottu harmoonin, pilliurkujen, bassoklarinetin ja elektroniikan luomista äänistä, joiden lisäksi on käytetty kenttä-äänitysten antia. Inarijärven äänimaisemat ovatkin isossa kuvastossa yhtä merkittäviä osasia, kuin pietarsaarelaisen radiomaston tukivaijerien synnyttämät efektit.

Seitsemän raitaa ovat toki erillään toisistaan, mutta samalla ne muodostavat yhden, kiireettä soljuvan ja muotojaan rauhallisesti kartoittavan äänikentän. Ambient ja kansanmusiikki tapaavat useampaan otteeseen toisensa jossain puolitien kohdilla, ilman tunnelmaa kiristävää kilpailua. Levyä kannattaakin lähestyä rauhallisesti, maltilla, enemmän tarkkaillen ja henkiset antennit äänien herkille muutoksille avoimina, koska tutut ja turvalliset musiikin ”säännöt” jäävät nopeasti horisontin taa.

Sydänmaa on sielultaan kauniilla tavalla kummallinen levy, johon oli helppo ihastua ja jonka sisältö on auennut ajallaan. Sydänmaa haastaa sulkemaan silmänsä ja avaamaan mielensä, se tarjoaa kiehtovia, ambientmaisia äänikenttiä, joissa toisinaan vastaan kulkee kansanmusiikista tuttuja osasia, mutta jonka todellinen sydän on kaukana kyseisten termien tuolla puolen. Yhdessä hetkessä ollaan lähellä uudemman RinneRadion kaihoisia kenttiä, joissa yksinäinen puhallin liitää hiljaisten maisemien yllä. Jaakobinpaini on näistä melankolisista hetkistä kenties upein, muttei suinkaan ainoa.

Elektronisuus nostaa välillä enemmän päätään, muuttumatta kuitenkaan kaikkea dominoivaksi määräilijäksi. Jepuan marssin taustalla jokin särähtelee, kolahtelee ja vingahtelee, äänten muokkaus on kuitenkin vain lisää, viisaasti annosteltua maustetta. Lähes seitsemänminuuttinen Sydänmaa paljastaa ydinmelodiansa auliisti, osoittaen kauneuden kasvavan mitä rikkaimmin jossain elektronisen kokeellisuuden ja kansanmusiikin ulkokehillä. Ehkäpä todellinen sydänmaa löytyykin sieltä, pientareiden ja sivustojen luota.

Musiikki on mielen ravinnetta, jonka yksi tehtävä on mielestäni yllättää tuon tuostakin. Ei ole mitään vikaa siinä, että kaavoista löytää lohtua ja tuttuja uria haluaa kulkea arjessa, mutta on myös hyväksi törmätä Sydänmaan kaltaisiin paikkoihin. Tuttuihin ja silti tyystin uudenlaisiin tiloihin, joissa asiat tehdään hivenen eri tavoin. Kyse ei olekaan niinkään itse äänistä, kuin niiden yhteen punomista äänten summista. Sydänmaa rakentuu monesta pienestä palasesta ja osasesta, joita on pitänyt sovittaa huolella yhteen, ja jotka vasta yhdessä muuntuvat joksikin suuremmaksi.