Everwave: Another Lifetime

Omakustanne

Tamperelainen Everwave soittaa, saatekirjettä lainatakseni, elektromaisemoitua progemetallia. Debyyttialbuminsa jo viisi pitkää vuotta sitten julkaissut ryhmä pisti toisen kiekon ensimmäisen sinkun maailmalle loppuvuodesta 2020, mutta silloinhan asiat olivat hieman kimurantimmin ja jatkoa saatiin odottaa.

Kyseinen Kármán Line on yhä terävä veto, jonka vimmaisissa kitarahyökkäyksissä Everwave puristaa ja tunkee metalliaan kohti äärilaitaa. Melodisempi ja ehkä rahdun modernimpi rytmikummajainen Invitation on toinen koronavuosien sinkku, jonka ahdistus tuntuu edelleen iholla. Everwaven helmasynti tuntuukin olevan materiaalin runsaus ja tarpeettoman monien toimivien ideoiden toistuva mahduttaminen rahdun liian pieniin tiloihin.

Tämän syksyn kahdesta sinkusta ensimmäisenä ilmestynyt Alternate Ending hellittää sentään hetkeksi, vaikka raita on kaikkea muuta kuin harmiton tai helppo. Nyt melodia päästetään liitämään asteen korkeammalla radalla, eikä sovituksen ilmavuutta voi korostaa kylliksi. Yhdessä metallisesti tempovan avausraita Sleepless Enginen kanssa kappale edustaakin bändin tyylikirjon rikkautta tyylillä. Everwave osaa ja uskaltaa viedä ilmaisunsa äärirajoille, muttei myöskään parhaissa tapauksissa kavahda hiljaisuuden voimaa. Oli kyse sitten lyhyestä pysähdyksestä tai hieman pidemmästä suvannosta. Näin materiaaliin syntyy jännitettä, draamaa, kontrastia, eikä kaikki tunnu vain yhdeltä ja samalta metallipyörteeltä.

Another Lifetime on epätasainen albumi, jonka parhaimmat ja tehokkaimmat hetket ovat kuitenkin jo lähellä puhdasta kultaa. Nyt kaivattaisiinkin vision selkeytymistä, sekä mahdollisesti ulkoista tuottajaa, joka pitäisi metallialkemistit kurissa. Raaka-aineet tuntuvat jo olevan kohdillaan, joten nyt vain kaivattaisiin soundin sekä tyylin jalostusta.