Ratas: Valekuvia

Pajula Records

Melankolista mutta vauhdikasta kitararockia soittava Ratas aloitti paluun elävien kirjoihin jo reilu vuosi sitten julkaistulla Katseet kietoutuu -sinkulla. Sittemmin sinkkuja on julkaistu pari lisääkin ja nyt on koittanut paluun kruunaavan pitkäsoiton aika. Maailma on kovin erilainen, kuin vaikkapa Outolintu-albumin aikoihin, mutta Ratas ei katselekaan enää suotta olkansa ylitse.

Suomenkielistä kitararockia vai suomirockia? En lähde piirtämään rintamalinjoja hankalasti rajattavien termien välille, sillä tärkeämpää mielestäni on tuttu Ratas-soundi. Valekuvia onkin samaan aikaan lämpimän nostalginen ja moderni kitararock-albumi, jolla bändi on päästänyt itsensä tekemään mitä haluaa. Kuviot ja ratkaisut ovat tutun puoleisia, tosin kolikon toinen puoli on varmuus. Katseet kietoutuu -sinkku on kymmenen raidan joukossa reippaampaa kaartia, joten kiinnitys albumin avaavaksi numeroksi on ymmärrettävä.

Mikäli arvioitavaksi olisi saatu vinyylilevy, osuisi helkkyvä Varaton loistavaksi A-puolen sulkijaksi. Kohokohtiin on luettava myös hieman myöhemmin kuultava vauhdikas Liekki, joka loimottaa kuin huomaamatta lähemmäs viisi minuuttia. Alle neliminuuttisia numeroita ei joukosta löydykään, vaan mitat eivät useimmiten käänny ryhmää vastaan. Reippaampi En päästä hukkumaan tarvitsee joka sekuntinsa, jotta kuva on täydellinen ja sävyisäksi uskaltautuva melankoliapoppis Tultava loppuun ei voisi olla mittaansa pienempi.

Valekuvia on vahvojen raitojen joukko, joka kärsii ainoastaan lievästä mutta sinnikkäästä tasapaksuudesta. Lasken ryhmän olevan ennemminkin tasaisen vahvan, mutta pitkäsoittomuodossa tarvittaisiin edes yhtä tai kahta kulloisiakin rajoja rohkeammin koettelevaa vetoa. Enkä peräänkuuluta tässä välttämättä mitään helikopterikitarahyökkäyksiä, koska joskus hiljaisuuden ääreltä voi löytää tuotakin suuremman voiman. Fakta on kuitenkin se, että ryhmä on palannut ja sanottavaa tuntuu edelleen löytyvän.