Julkaistu: 15.03.2004
Arvostelija: Mika Roth
Avantgarde
Marcus Norman on mies jonka tekemisiä monet synkemmän metallin ystävät seuraavat tarkoin, tuntuuhan kaikki mihin mies koskee muuttuvan kullaksi – tai ainakin erittäin laadukkaaksi musiikiksi. Herra Normanhan on tälläkin hetkellä jäsenenä sellaisissa raskaampaa metallia suoltavissa retkueissa kuin Naglfar ja Bewitched, sekä huomattavasti tunnelmallisempaa goottia työstävässä triossa nimeltä Havayoth (joka on muuten myös julkaisemassa tänä vuonna levyä). Lisäksi mies on myös soittanut juuri uuden levynsä julkaisseen Vintersorgin kiertuekokoonpanossa. Tätä taustaa vasten Ancient Wisdomin uutukainen tuntui erittäin lupaavalta, onhan tässä yhtyeessä kuitenkin kyse nimeomaan, vain ja ainostaan Marcus Normanin omasta visiosta – hän kun on tällä hetkellä bändin ainoa jäsen.
Mitä toivoo ja mitä saa on ikävä kyllä usein hyvin eri asia, ja näin tässä kävi nytkin. Runsailla koskettimilla kuorrutettua blackia höystettynä rekkalastillisella kitaroita sekä jatkuvasti kähisevällä laululla, sovitusten nostaessa sävellyksiä goottimaisiin korkeuksiin. Kuulostaa näin kirjoitettuna erittäin asialliselle, ikävä kyllä kaikesta vastaava Norman on nähtävästi menettänyt kykynsä tarkkailla omia tekemisiään kriittisesti. Ylitsevuotava paisutus kohoaa nopeasti aivan älyttömiin mittohin ja kappaleiden raskaus muuttuu kääntyy ikävästi tehokeinosta junnaavaksi pysähtyneisyydeksi. Raskaan iskeviksi tarkoitetut riffit putoilevat töksähdellen eivätkä siellä täällä pimputtelevat koskettimet ainakaan paranna muotopuolta tulosta.
Olisin totta tosiaan halunnut pitää tästä levystä mutta ikäväkseni joudun toteamaan että Marcus Normanin tämänkertainen näkemys synkemmästä metallista ei vastaa omaani juuri lainkaan. Vahvimmillaan Ancient Wisdom on Sulphurfieldsin ilkeimmissä osissa jotka antavat aavistuksenomaisia näkymiä siitä mitä olisi voinut olla, myös lyhyt instrumentaali A Acroodzi De A Galvah onnistuu hetkittäin synkässä jylhyydessään kuulostamaan vakuuttavalta. Viimeiseksi voisi vielä todeta että Normanin ”laulu”äänessäkin olisi hieman kehittämisen varaa, nyt yksipuoliseen kähinään tuppaa kyllästymään todella nopeasti.
