Ida Alanen Trio: Awake Asleep

Amp Music & Records

Helsingistä Amsterdamiin päätynyt Ida Alanen on pianisti ja säveltäjä, jonka ympärille kasvanut yhtye soittaa kiehtovan elokuvamaista instrumentaalimusiikkia. Alasen piano viihtyy luonnollisesti kirkkaimmissa valokeiloissa, mutta Jonathan Bäckströmin kontrabasso ja Benjamin Nylundin rummut saavat myös tehdä työtä ja valloittaa omia kukkuloitaan.

Debyyttialbumin kantavia teemoja ovat unen ja valveen rajamaat, mihin otsikkokin tietysti viittaa. Onkin askarruttava pohja-ajatus lähteä pohtimaan vailla rajoja, mihin mielemme kulkee unen ja valveen mahdollisuuksien rajavyöhykkeellä. Todellinen pähkinä syntyy siitä, kuinka tämä kaikki voidaan heijastella ääniksi. Mahdollisuudet ovat periaatteessa rajattomat kuin unet ja pohjattomat kuin mieli.

Alasen säveltämät ja trion sovittamat yhdeksän kappaletta sinkoilevat eläväisen energisinä halki äänimaisemien, vaikka usein tempo hitaamman puoleinen onkin. Tuorein sinkku, Yö Kaivopuistossa, on levottoman tuntuinen tapaus, kun taas päälle kuusiminuuttinen Kiertokulku vastaa ehkä paremmin käsitystä yöstä. Tai ainakin rauhallisemmasta ja miellyttävämmästä sellaisesta. Tilasta jossa kuulija viihtyy helposti, ja joka kuitenkin tarjoaa riittämiin tutkittavaa ja tunnettavaa.

Tunnelmien vaihtuvuus ja toisinaan nopeaksi äityvä räiskähtelevyys vaativat joskus enemmän huomiota, Alasen pianon ehtiessä kovin moneen paikkaan, hetkeen ja tilanteeseen. Is This Real voi viitata moneen eri tunnetilaan, mutta davidlynchmaiseen tapaan verhojen taakse on toisinaan haastavampaa nähdä ja näkemäänsä edes ymmärtää. Valveunen ja painajaisen raja on joskus vaikeasti erotettava. Samaa pinnan alla kuplivaa levottomuutta huokuu myös avauksena kuultava nimiraita, jonka linjakkuus taitaa kätkeä sisäänsä myös ripauksen melankoliaa.

Trio vaihtaa tilaa ja tunnelmaa pienin siirroin, tuskin huomattavin elein. Loppukesästä ensimmäiseksi sinkuksi nostettu Little Demons kuulostaa kaikkea muuta kuin demoniselle lähes seitsenminuuttisen teoksen keinahdellessa lempeillä aalloillaan. Aika menettää merkityksensä myös Spring Songin seesteisessä kulussa, ajatusten harhaillessa toistuvasti jonnekin mukaviin paikkoihin, nostalgisisiin hetkiin.

Käytän joskus tarpeettomankin kevyesti sanaa kaunis, mutta Awake Asleep jos mikä on kaunis levy. Useammalla eri tasolla ja tavalla. Sen seurassa mieli viihtyy, eikä albumi lipsahda taustamusiikiksi edes arjen puuhailuissa.