Turku Jazz Orchestra & Tero Lindberg: Cold War 3.0

Flame Jazz Records

Rock on rajaton riemu, sanovat, mutta jazz on mahdollisesti viel� rajattomampi tapa ilmaista erilaisia tuntoja. Turku Jazz Orchestra on luonut melkoisen instrumentaalialbumin, jolla jo silkat otsikot kertovat monia asioita. Kaiken materiaali s�velt�nyt, sovittanut ja tuottanut soolotrumpetisti Tero Lindberg tekeekin melkoista j�lke� ison orkesterin kera. Mittaa levylle kertyy l�hemm�s tunti, eik� yksik��n kahdeksasta raidasta j�� lehdelle soittelemaan tai sein�� koristamaan keinoruusuna.

Liennytyksen aika on ohitse, kylm� sota on t��ll� taas ja olemme vasta hiljalleen her�ilem�ss� uuteen todelliseen kylmyyteen. Tuota jatkuvaa uhkaa ja vaaraa vastaan l�htev�t tuhdeilla torviresursseilla kartoittamaan urheat muusikot, nuottien toimiessa vihjein�, arvoituksina ja ehk�p� toisinaan jopa kuvitteellisten agenttien luoteina. Materiaalin elokuvamaisuus on luokkaa varhainen James Bond & Jerry Cotton, eiv�tk� teosten nimet j�t� taatusti kylm�ksi.

Flight MAS17 on surumielinen numero, joka tekee kunniaa kaikille niille surullisenkuuluisan matkustajalentokoneen uhreille, jotka ammuttiin alas Ukrainan taivaalta sodan alussa. Surussa ja murheessa tarjotaan lohtua viipyilevin nuotein, lempein katsein ja kosketuksin. The Streets of Kiew flirttailee agenttitouhuissaan jo Vaaleanpunaisen pantterin kanssa, mik� tuo keveytt� kolossaalisten teosten v�liss�. Trumpetti on kunkku, mutta poikkihuilu tekee my�s osansa svengaavan biisin jauhaessa upeasti. Ent�p�s sitten jyt��v� & jyskytt�v� Moscow Mule? T�ss� kyydiss� nollanollaseiskakin saa pit�� jo martinistaan kiinni, huimien tunnelmien kiit�ess� autotakaa-ajon tavoin pitkin nuottikujia.

Soundi on agenttielokuvamaisen retroa, vihjeet ja viittaukset edelliseen kylm��n sotaan ovat havaittavissa pinnan alla. Piilossa n�kyvill�, kuten parhaimmat mestariagentit konsanaan. Ent�p�s sitten veike�sti palmujaan heilutteleva ja veijaritarinoiden suuntaan julkeasti vinkkaileva Trump�s Holiday? Otsikko on v�kev� ja r�yhke�, mutta niinh�n on aiheensakin el�m�� suurempi.

Cold War 3.0 on klassista jazzia isoilla torvivoimilla, retroa svengailua n�enn�isfuturistisissa maisemissa ja tietysti my�s poliittiseksi tulkittavaa, etenkin otsikoidensa puolesta. Kuinka paljon maailma muistuttaakaan taas mennytt�, niin hyv�ss� kuin pahassa, mutta menneest� voi kauhujen lis�ksi kauhoa onneksi my�s musiikkia.