Scarecrow: Black Chains / Endless Spine

Deadclub

Kauhuvetoista, nopeaa ja erittäin energistä punkrockia tarjoileva kotimainen Scarecrow on niputtanut kaksi uusinta EP:tään yhdelle CD:lle. Varsinaisia biisejä lätylle on kertynyt sopivasti 13 kappaletta. Voima ja valta kuuluu biisien energioille toteutuksen ollessa sopivan rupinen ja rujo. Ensimmäisenä kuultavan Black Chains EP:n äänellinen taso on selvästi vaatimattomampi, mutta ei tässä mistään kellarinauhasta silti ole kyse.

Aloitusraita Leave Behind kartoittaa tehokkaasti ampuma-alan nopean vyörytyksen heittäessä silmille tiukkaa kitarointia ja säröistä laulua miltei maanisella otteella. Vaikka lyhyet melodiat siellä täällä hieman esille astuvatkin on ne alistettu palvelemaan rankkaa ja suoraviivaista toteutusta. Lopputulos on jotain miltä Bad Religion saattaisi kuulostaa The Crownin soittamana, mikäli äänipöydän nappuloita kääntäsivät kilpaa akustisuuden Jumalan tavannut Trent Reznor ja umpispiideissä oleva Lemmy. Kakkoskappale Samhain Shown stemmat tuovat yhä enemmän mieleen edellä mainitun BR:n vanhat hyvät päivät, eikä neljäntenä esitettävä ...Cemetary Wall jää välittömässä tarttuvuudessaan askeltakaan jälkeen. Äärimmäisimpään asentoon kaasuhanan kääntävä Parasite pistää jo niin laitteiston kuin kuuntelijankin koville, mutta aina sitä volumea saa pikkaisen vielä lisättyä...

Endless Spinen Intro on reilu minuutin mittainen hiljainen fiilistelyhetki ennen uuden räiskeen alkamista. Ensimmäisenä huomio kiinnittyy huomattavasti selkeämpään ja syvempään äänimaisemaan ja epäilys liiallisestakin siistitymisestä ehtii jo hiipiä ajatuksiin. Moiset harhaopit unohtuvat välittömästi Ghostriderin hyökätessä ulos kaiuttimista. Vaikka soundit ovatkin kaksi astetta puhtaammat on meno yhä aivan helvetillistä ja kun EP:n toinen varsinainen biisi Black Cat täyttää ilman koukuillaan on peli jo melko selvä – Scarecrow ei voi kuin voittaa tämän taistelun. Tiukan kaahauksen jälkeen viimeisenä teoksena soi lähes viisiminuuttinen Outro, joka muistuttaa lähinnä hidasta ja miltei täysin poisvaiettua teollisuusmetallipainajaista erottuen muusta materiaalista yhtä selvästi kuin virkapukuinen poliisi lumiukosta.

Scarecrow on onnistunut ihailtavan hyvin eri elementtien yhdistelyssä ja runsaat kauhuteemat ovat juuri sopiva lisä niin yhtyeen sanoitukselliseen kuin kuvalliseenkin ilmaisuun, jälkimmäistä voi käydä ihailemassa tyyliinsopivilla kotisivuilla. Eipä tästä Punk voi juuri parantua ja vain ensimmäisen EP:n liiallinen soundillinen karkeus estää ryhmää saamasta tällä kertaa sitä täyttä viittä tähteä, mutta ehkäpä jo ensi kerralla?