Aavikko: Sound of Muysic

Soit Se Silti

Helmikuusta 2019 on armottoman pitkä matka marraskuuhun 2023. Sehän on lähemmäs viisi vuotta, mutta tuon verran vekkari ehti naksuttaa Aavikon albumeiden välillä. Vuoden 2019 Monopoly nosti synavelhot takaisin kunniaan tyylillä, mutta sitten maailma meni sijoiltaan jne. Sitä virvoittavammalle tuntuikin, kun loppukesästä julkaistu We Play – You Dance -sinkku katkaisi viimein hiljaisuuden. Pikselinen tasohyppelydance ei ainoastaan tyhjentänyt pajatsoa, vaan räjäytti kirkkailla vilkkuvaloilla varustetun hedelmäpelin aarteet pitkin seiniä.

Kakkossinkku Space Disco Muysic on toinen täydellinen danceohjus ja elektrorypälepommi, jonka voimalla tanssitetaan armotta massoja ja villitään hedelmäpeliautomaattien ympärillä parveilevat senioritkin pistämään jalalla koreasti. Aavikko on omaksunut valon puhtauden ja kirkastanut soundejaan, avaruusdiscon villien spottien veivatessa Liquidin taustalla. Voima on kanssamme aina, kunhan muistamme pitää syntetisaattorit lämpiminä ja lähellä.

Düsseldorfin kohdilla poiketaan hetkeksi Kraftwerkin luona, kun Muysic Non Stop napsauttaa krautin buusterin päälle ja motorikin rytmi sekoittuu synaiseen maisemointiin. Hieman myöhemmin El Camry kurvailee spaceautobahnia kuin eräs toinen joskus muinoin, mutta Aavikko on aina osannut lainata hienovaraisella taidolla. Matkustamossa voikin viihtyä ilman huolen häivää, kuopat niin tiessä kuin sen yläpuolellakin väistetään varmoin ottein.

Näin juustoisten ainesosien kanssa tulee silti olla supervarovainen, sillä yli 95 yrittäjää sadasta saisi samoista osasista aikaiseksi vain lähinnä myötähäpeää synnyttävää mölinää, mutta Aavikko onkin Aavikko. Tämä yhtye onnistui myymään parille toimituksen jäsenelle seiskatuumaisia erään villin keikan jälkimainingeissa, eikä kyseisillä henkilöillä ollut edes vinyylisoittimia kotona. Intergalaktiset discohirmut osaavat kuitenkin myös tunnelmoida, ottaa retrofuturistisen rakkauslaulun ja tehdä siitä Dance or Standin kaltaisen avaruusballadin.

Aprikoin ankarasti neljän ja viiden tähden välillä, mutta päädyin tipauttamaan viimeisen tähtösen pois, koska en ole aivan varma levyn loppumetrien kantavuudesta. Toki Beat Goes On jytisee komeasti ja tunnelmallisempi Muyseum soi sen rinnalla kromista kiillellen, vaan kestävätkö ne sittenkään sisarustensa tavoin ajan haasteita? Aika saattaa hyvinkin osoittaa minun olevan väärässä, joten korostan vielä loppuun: Aavikko on tullut takaisin, voimalla!