Weightless World: Sleepwalker

Omakustanne

Jyväskyläläinen Weightless World julkaisi debyyttialbuminsa vuonna 2019, mutta Desibeli.netin tutkaruuduille kyseinen kiekko ei koskaan osunut. Toinen kerta kuitenkin toden sanoo ja bändi on nostanut panoksia uudella kierroksella. Kyse on melodisesta, perinteisestä ja voimakkaasta metallista, jossa power ja proge eivät ole mitenkään kiellettyjä termejä.

Sleepwalker onkin rohkea askel eteenpäin, sillä albumin kokonaismitta huitoo jo lähempänä tuntia. Yhdestätoista raidasta peräti kuusi on ehditty julkaista jo sinkkuina, ketjun ulottuessa aina vuoden 2022 syyskuun alkuun asti. Tuolloin ilmestynyt Ragdoll edustaakin kunnialla kiekon eeppisempää laitaa, vaikka kyllähän raidalla on myös vauhtipuoli kunnossa. Weightless World taiteileekin toistuvasti massiivisen ja ilmavan välillä, moneen taipuvan vokalistin kaivaessa pakistaan mitä erilaisempia vivahteita ja muotoja. On komeaa melodista vetelyä, huutoa ja eri tavoin tekstien maailmoihin tempautuvia osuuksia.

Levyltä ei löydy Sleepwalker-nimistä raitaa, mutta yhtenä kantavana teemana voisi pitää aikamme turtumista vääryyden edessä. Pahuuden voimien jyllätessä on helpompaa vain kulkea kuin unessa halki kaiken. Vahvat tunteet läiskyvät myös musiikin puolella, kitaroiden haastaessa vokaalien valokeilapaikkaa toistuvasti. Näin koko levystä syntyy eteenpäin nojaava vaikutelma ja useimmiten päälle viisiminuuttiset lohkareet kuluvat kuin tuosta vain.

Yhtenä kulminaatiopisteenä voi pitää päälle kahdeksan ja puoliminuuttista What We’ll Become -jättiä, joka on kuin perinteinen kolmen näytöksen teos tai triptyykki yksissä kansissa. Uskomattoman kunnianhimoinen möhkäle jakaa väkisinkin levyn kahteen osaan, mitä tuota edeltävä ja suhteellisen mitätön reilun minuutin mittainen Nigthmares Are Stories Of… -intro vain korostaa. Onneksi terhakka Out of Time -veto ravistelee liiat eeppisyydet seuraavaksi helmoista ja lopun kiri voi alkaa.

Sleepwalker on jykevä albumikokonaisuus, jonka painoluokka taitaa olla turhankin tuhti allekirjoittaneen makuun. Levyn tunnelmat vaihtelevat kyllä, vaan ehkäpä tässä on jo rahtu liikaa materiaalia yksiin kansiin – tai sitten olisi pitänyt tehdä ihan reilusti tuplakiekko lisäraidoilla ja suuremmalla haarukalla. Plussaa on oma soundi, tyyli ja visio, joka saattaa tuottaa tulevaisuudessa vielä vaikka mitä.