Within Temptation: Bleed Out

Force Music

Within Temptation on toiminut jo pitkään sinfonisen popmetalin kentillä, mutta ehkä hieman yllättäenkin Bleed Out on ’vasta’ konkaribändin kahdeksas pitkäsoitto. Yhtyeen kyky uudistua on pitänyt sen jatkuvasti pinnalla ja latauslistoilla alankomaalaisten iskuvoima onkin kiistaton genreensä nähden. Tätä kirjoitettaessa tuorein sinkku, Ritual, on laskettavissa jo uudeksi hitiksi, eikä ketju taatusti katkea.

Mitä enemmän asiat muuttuvat, sitä enemmän ne pysyvät ennallaan. Tämän voi todeta myös näiden yhdentoista uuden Within Temptation -kappaleen äärellä. Luottotuottaja Daniel Gibson, Mathijas Tieken ja yhtye tietävät mikä toimii, kuinka materiaalia työstää ja mihin rekeä tulee kulloinkin kiskoa. Maailman mullistusten myötä levyä edeltäneestä sinkkuketjusta kasvoi poikkeuksellisen pitkä, kun Entertain You ilmestyi jo keväästä 2020. Tuo kirjaimellisestikin toisesta maailmasta kajahtava rock-siivu tuo pakettiin mukaan Gibsonin vokaalit ja yhteistyö päävokalisti Sharon den Adelin kanssa sujuu kuin tanssi.

Vaan maailma muuttui, pandemia, Eurooppaan palannut sodan aikakausi ja jyrkkenevät mielipiteet kuuluvat tuoreemmassa materiaalissa halki linjan. Em. Ritual on melkoista runttaa ja kesän 2022 Don’t Pray For Me on suorastaan synkkä goottimetallin palanen, joka ei näe paljoakaan toivoa ihmiskunnan alati pahenevissa hölmöilyissä. Wireless möyryää valtaisten kitaravalliensa voimalla, elektronisten lisien täydentäessä perinteistä bändisoundia. Ukrainan sotaan haetaan yksilökulmaa, pohtien propagandaa ja vihollisen loputtomia keinoja ulottaa lonkeronsa kaikkialle. Tieto oli voimaa, nyt trollitehtaat ovat uusia valtiaita ja kokonaisia kansoja opetetaan vihaamaan toisiaan.

Bleed Out kasvoi synkissä varjoissa puolittaiseksi teema-albumiksi vapaudesta. Sen arvosta, merkityksestä ja toisinaan myös taakasta, joka tuntuu näinä aikoina raskaammalta. Emme kuitenkaan voi vain kääntää katsettamme toisaalle, kun pahuuden voimat jylläävät, joten edessä on vain lisää haasteita. Suurten mullistusten ja ’totuudenjälkeisen ajan’ aallot tuovatkin murheita toinen toisensa jälkeen luoksemme, eikä loppua ole näköpiirissä – ei ainakaan kultaista sellaista.

Nostan hattua yhtyeen halulle reagoida aikaansa, mutta tummuus ja synkkyys ovat mielestäni samalla vieneet jotain oleellista pois kuvasta. Levy on ensinnäkin raskas ja tumma, minkä lisäksi materiaali kärsii raitaähkystä. Tavaraa on tungettu niin huimat määrät samoihin raameihin, että osa valuu jo väistämättä ylitse ja jatkuva yliannostus ei toimi edes positiivisena myrkkyannoksena. Yhtyeen kiihko vetää myös mattoa jalkojen alta pariinkin otteeseen, mikä tekee levystä aina vain epätasaisemman.

Huomaankin kaipaavani aurinkoisempaa Within Temptationia ja elinvoimaisempaa bändiä, joka ei tarvitse vakavistakaan asioista puhuessaan näin äärimmäisiä keinoja. Type O Negative on legenda ja Meshuggah tekee juttuaan, mutta ehkäpä noiden metallijättien tekemiset kannattaisi jättää rauhaan. Eivät Lennon, Dylan ja Baezkaan tarvinneet mega-luokan rakenteita sanojensa tueksi, sanat itsessään riittivät usein vielä enempäänkin.