Salaliitto: Portaat

Omakustanne

Siitä on jo lähemmäs viisi vuotta, kun helmeilevää kitarapoprockia soittavan Salaliiton Puolet-albumi ilmestyi. Pitkäksi venähtänyt pitkäsoittojen väli kuitenkin hyvitetään entistä tuhdimmalla musiikkiannoksella. Digiaikana termi tuplalevy ei ole enää niin selkeä, mutta kun mittaa kertyy tunti ja kymmenen minuuttia, niin turha tässä on mistään pikkuannoksistakaan enää turista.

Sitten edellisen kiekon mukaan on uinut entistäkin selkeämpiä suomiprogen vaikutteita, tosin saatesanoissa liputetut The Cure ja The Smiths ponnahtelevat kieltämättä myös silloin tällöin esiin. Ykkössinkuksi valittu Suuri sotku ei emmi sotkea isoa kitarasoundia ja kaikua mukaan, eikä Liikkeetkään niin kaukana tunnelmiensa puolesta ole, jos nyt vaikutteet ovatkin suodattuneet vahvan Salaliitto-filtterin lävitse. Toistaiseksi viimeisen sinkkulohkaisu, Tärkeä ihminen, gootahtaa myös kevyen brittiläiseen tapaan, kompastumatta kuitenkaan kentän mustiin ruutuihin.

Draama värittääkin koko levyä, jonka avauksena kuultava Lasken raskaat luomeni lohkaisee kellosta lähemmäs kymmenen minuuttia. Startin kynnys on taatusti tietoinen valinta, meloprogehtavan ja retroisen soundin luonnostellessa uusia rajoja entistä kauemmas bändin alkupisteestä. Jossain siellä hetken kumisee ja jyrisee myös päätösraita Kotiinpaluu, jonka yhteydessä brittileiriä laajennetaan vielä varhaisen Pink Floydin verran.

Alun ja lopun väliin mahtuu alkuja, loppuja, vaiheita ja siirtymiä. Toisinaan tunnelmat ovat kovin nousujohteisia, vaikka lyriikat viistävät sinisempää puolta ja toisinpäin. Sivuvaikutuksia jolkottaa kerrassaan reippaasti, kun taas nimiraita Portaat askeltaa ylös ja alas yli seitsemän minuutin ajan, velloen nuoren Marillionin hengessä. Ja se jos mikä on tässä yhteydessä iso kehu. Saatesanoissa kehuttu John marinoituu myös melankoliassa, astetta takovamman soiton vuoksen ja luoteen kestäessä kuin huomaamatta lähes kuuden minuutin ajan.

Salaliitto on työstänyt ei-niin-salaisilla kitarapoprockin kaavoilla joukon kappaleita, jotka ansaitsevat minuuttinsa ja kuuntelukertansa. Ensikosketuksella Portaat saattaa vaikuttaa hetkittäin turhankin jyrkältä ja/tai loppumattomalta, mutta bändin lämmin soundi ja kyky tuoda palaset lopulta yhteen lunastaa vaivatta pienen panostuksen.