Susanna Lukkarinen: Perfume River

Jaskaa

Club For Five on kasvanut omanlaisekseen instituutioksi suomalaisen musiikin markkinoilla. Taidokas yhtye on osoittanut, että mitä tahansa voi laulaa ja osapuilleen kuinka vain, kun kaikenlaisten alojen klassikot ovat päätyneet käsittelyyn. Yhtyeestä tuttu laulaja/lauluntekijä Susanna Lukkarinen tekee kuitenkin soolourallaan jotain muuta, mikä lasketaan ehdottomasti positiiviseksi asiaksi.

Lukkarisen toinen pitkäsoitto on englanninkielistä poppia, jonka tunnelmallisissa äänimaisemissa on toinenkin ripaus öisen jazzin rauhoittavaa energiaa. Nyt ei ole kiire, nyt ei hoppuilla ja säntäillä. Materiaali on vahvasti singer-songwriter -tyyppistä poppia, pienen pienellä kitararockin vivahteella. Reunat ovat pyöristettyjä, pinnat hioutuneita ja eläväisiä, välittömyyden välittyessä soundista.

Lukkarisen edellinen soolopitkäsoitto ilmestyi jo vuonna 2010, joten uudempaa materiaalia olikin ehtinyt kertyä vuosien saatossa kasaan runsaasti. Osan kappaleista hän on säveltänyt muille, mutta osan myös itselleen ja tuosta laajasta joukosta valikoitui lopulta kahdeksan raitaa. Pudotuspeli on taatusti ollut armotonta näin karsitussa joukossa ja tällä kertaa kahdeksan tuntuu jopa tarpeettoman pieneltä kokonaisluvulta.

Erittäin seesteisesti helmojaan heilutteleva Lay Down Your Lion Heart liikkuu jossain mystisen americanan porstuoilla, rauhoittaen villeimmänkin sydämen. Mustavalkoisia kuvasarjoja mielen valkokankaille projisoiva Look Here Comes Love siirtyy taas suurkaupunkeihin, monien, monien vuosikymmenten taa. Rakkauden kaiho, vaarallisuus ja tuon ikiaikaisen uhkapelin nostattama syke tuntuvat hienon vähäeleisestä bändisoitosta, jossa jokainen pikku palanen on kohdillaan.

Lukkarisen yhtye koostuu kovista tekijöistä ja livenä studiossa purkkiin pistetyissä kappaleissa soi kiistatta välittömyys, voimallisuus ja inhimillisyys. Vaikka Soldier of Love on epätoivoisen pitkä plus seitsemässä minuutissaan, pystyy bändi kantamaan sotilaan harteillaan kotiin saakka. Kuuteen ja puoleen minuuttiin pinnistävä On a Highway South antaa rahdun isompaa iskua takaa, mutta tämäkin viehättävä melodia pidetään pienenä kuin liekki myrskylyhdyssä. Pienuus, herkkyys ja ennemminkin sivuille vetäytyminen kuin valokeilaan astuminen – näin koen albumin soivan.

Perfume River on intiimin pehmeä ja kaunis albumi, joka vain lipuu mielestäni askeleen liikaa sinisenjazzahtavaan ja samettiseen iltayöhön. Se on loistava ilta- ja sunnuntailevy, mutta jäin kaipaamaan lisää räväkkyyttä, jota avauksena kuultava nimibiisikin jo lupaili hetkisen.